Lähettäjä: --
Päivämäärä: 30.12.11 22:14:26
Tuo maneesiin potkittu hevonen on ihan tosijuttu. Hevoset oli huonolla
kelillä laitettu maneesiin yöksi kun tallia muistaakseni remontoitiin
tms. Ja siinä vanhassa ruokalarakennuksessa asuu tallin vanhempi
"omistaja".
Leiriläisille kerrottiin tien toisella puolella asuvasta jegorista mutta se oli ihan höpöhöpöjuttuja.
| |
Lähettäjä: rusina
Päivämäärä: 7.1.12 01:28:16
Missä nimimerkki hirvittaa asuu? :o
Joskus kun olin ala-asteella paras kaverini oli meillä yötä. Nukuimme
muistaakseni patjoilla ja meitä vastapäätä oli tumma muuri. Puhuimme mm.
melko vasta kuolleesta pikkuserkustani joka oli minulle tosi läheinen
ja Jumalaan uskomisesta yms, yhtäkkiä muurissa välähti sininen valo.
Makasimme kumpikin aivan hiljaa kauhusta kankeina vähän aikaa kunnes
kysyin että näkikö kaverini saman, myöntävän vastauksen jälkeen kysyin
että mennäänkö äitini viereen nukkumaan (isäni oli muistaakseni jollain
työreissulla). Kerroimme äidille tapauksesta ja äiti vain kuittasi
asian väittämällä välähdystä auton valoiksi. Ainut vain että siihen
kohtaan ei mitenkään voi osua pihalta mikään valo, esim tiellä ajanut
auto tms..
Joku puhui edellisessä ketjussa enteistä, olen joskus myös
ala-asteikäisenä kuullut kun äiti ajaa pihalle ja kohta auton ovi menee
kiinni. Odotan että koska ulko-ovi aukeaa mutta se ei koskaan aukea..Ja
näin on käynyt useasti, myös ex-poikaystävälleni kävi näin, ihmetteli
että mihin jäin kun selvästi kuuli autoni ajavan pihalle, oven
paukahtavan kiinni ja odotti että koska tulen sisälle. Arveli sitten
minun menneen katsomaan koiria ja vilkaisi ikkunasta pihalle, auto ei
ollut pihassa ja tulin kotiin vasta parin tunnin päästä.
Kerroin myös äidilleni näistä tapauksista ja äiti sanoi naapurimme
kertoneen että johonkin meidän lähelle on haudattu saksalaisia, että
jospa ne ovatkin niitä saksalaissotilaiden haamuja jotka paukuttelee
ovia. Harmitteli että kun naapuri on jo kuollut ja olisi tiennyt tarkan
paikankin.
Olisi kyllä ollut mielenkiintoista nähdä se, koska oletan sen olevan
jossain meitä vastapäätä olevassa metsässä ja joissain osissa metsää
mulla on ollut tosi outo olo joskus silloin ala-asteikäisenä kun siellä
on liikkunut..Olen myös nähnyt paljon enneunia joten luultavasti olen
melko herkkä tuollaisille asioille |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: rusina
Päivämäärä: 7.1.12 01:48:05
Ai niin, joskus yläasteella olin jälki-istunnossa ja äitini piti tulla
hakemaan minut sen jälkeen. Istuin ikkunan vieressä ja tuijottelin
ulos, istumista oli n. puolisen tuntia jäljellä ellei enemmänkin kun
näin äitini ajavan koulun pihan läpi (koululla on siis kaksi
vastapäistä rakennusta), mistä ei saisi edes ajaa. Näin kasvot ja
vaatteet kaikki aivan selvästi. Ihmettelin asiaa suuresti ja kun sitten
pääsin pois kysyin äidiltäni että miksi oli ollut jo siihen aikaan
koululla ja ajanut pihan läpi, äiti vastasi että oli tullut ihan äsken.
Muistelisin hänen vielä sanoneen että olisiko ollut vain samanlainen
auto, mutta kun äidillä oli vielä sama paitakin päällä kun tuli minua
hakemaan..En tiedä sitten valehteliko, mutta mielestäni hänellä ei olisi
ollut mitään syytä olla siellä silloin eikä varsinkaan ajaa siitä
pihan poikki..
Ja sitten vielä, tää oli oikeasti tosi karmea silloin kun tapahtui, mutta nyt jo naurattaa :D
Entisen huoneeni ikkunan alla on kaksi isoa koiranhäkkiä, jotka
rakennettiin kun meille tuli toinen koira (uros ja narttu piti saada eri
häkkeihin :D). Raksa oli vielä kesken ja mm. metallinen häkin ovi yms
tavaraa siinä pihalla. Oli kesä ja tosi kuuma joten nukuin aina ikkuna
auki. Joskus aamuyöstä luin kirjaa kun yhtäkkiä alkoi kuulua sellainen
pieni kolina, aivan kuin jotain putkea tms olisi hakattu hiljaa sitä
ovea vasten..sellainen klonk, klonk, klonk.
Menin ihmeissäni katsomaan ja pihalla ei näkynyt mitään, takaisin
sänkyyn ja kolina alkoi uudestaan. Menin taas ikkunaan ja ei mitään.
Tämä toistui muutaman kerran ja aloin olla jo melko kauhuissani. Lopulta
jäin siihen ikkunan viereen odottamaan ja alkoihan se kolina
uudestaan, kurkistin heti ikkunasta ja ääni loppui taas. Nojasin
ikkunan edessä olevaan kirjoituspöytään ja tuijotin tiiviisti pihalle,
kun kolina alkoi yhtäkkiä kuulua taas. Vilkaisin alas ja huomasin että
pöydällä oli metallinen rasia, jonka pohjalla makasi koppakuoriainen
selällään ja kolina tuli sen liikkumisesta :'D
Kokemus oli oikeasti tosi hirveä, siinä ehti kuvitella vaikka ja mitä ja
varsinkin ku se kolina sattui aina loppumaan kuin seinään kun pääsin
ikkunaan :D |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: puputupuna
Päivämäärä: 7.1.12 15:26:53
Oltiin eilen naapurin kanssa juoksuttamassa koiria, jossa on palanut talo, oliko joskus -50 luvulla.
Siltä tontilta varsinaiselle tielle vie noin 500m tonttitie.
Koirat alkoi olla levottomia, että ne oli pakko kytkeä, vaikka yleensä kävellään se tonttitie vielä koirat irti.
Ja kohta meidän läheltä kuuluu hiljainen "haloo"
Aika ripeästi lähdettiin pois ;) Kysyttiin vielä toisiltamme, että kuulitko sinäkin.
Soitin sitten vuokraisännälle joka asuu myös tässä lähellä, että kuoliko siinä palossa ketään. Ei kuollut.
Mutta rupes puhumaan, että hänen kellarissaan on parin päivän aikana
heitetty päällinmäisiä (sori kielipoliisit, en tiedä kuinka kys sana
kirjoitetaan) halkoja pois pinosta, siis keskelle lattiaa. Ja vanhempi
mies joka asuu vuokraisännän talon vieressä saunamökissä on kuullut
kaikenlaista epämääräistä.
Ja kun vuokraisäntä on mennyt kotiin, joskus on ollut ovet ulos asti
auki, siis kaksi väliovea ja ulko-ovi, ja kerran oli ollut ikkuna auki,
eikä ollut haalla kiinni. Ja voisin vannoa, että hän ei unohda sulkea
ainakaan ovia, sen verran arvokasta kamaa on hänen kotonaan, lähinnä
tauluja.
Mutta kuten sanottu, vaikka ilmiöt hätkäyttää ja pelästyttääkin, en
silti pelkää, tuntuu että tuon vanhan talon vanha isäntä käy
vierailulla, ja eipä tuo pahaa tee.
Toisaalta tekis mieli ottaa selvää, mutta pelko vie tässä kyllä voiton. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: :)
Päivämäärä: 7.1.12 16:13:55
Kummituksia en ole nähnyt, mutta enneunia ja vastaavia kokemuksia
kyllä. Tosin enpä ole niitä enteiksi ymmärtänyt, ennenkuin on
tapahtunut...
Viimeisin on syyskuulta - menin perjantaina sovitusti vanhempiani
tapaamaan. Astuin tupaan, äitini istui olohuoneessa lukemassa lehteä -
tervehdin, ja äitini nosti päänsä lehdestä ja tervehti... Se tunne, mitä
siinä koin, oli jotain järjellä selittämätöntä. Minusta tuntui, kuin
äitiä ei olisi siinä ollutkaan, vaan jossain ihan muualla, etäällä koko
ihminen... Tuli hirveän kylmä olo (vaikka minulla oli lämpimät välit
äitiini), tunne, että halusin lähteä pois.
Noh, tunne meni ohi ja kaikki oli ok.
Ma-ti välisenä yönä näin unta äidistä - olimme ajelulla minun autollani,
ajeltiin jonnekkin saareen semmosta tooooosi pitkää siltaa pitkin.
Pääsimme saareen, niin äidin puhelin soi. Siinä vaihessa olin
sivustakatsojana; ts. näin äidin ja hälle soittavan henkilön keskustelun
kuin televisiosta ikään. Soittaja oli selin minuun, pitkä valkoinen
kaapu/takki päällään oleva nainen (mielsin unessa hänet lääkäriksi).
Soittaja vain totesi äidilleni, että "Nyt pitää tulla."
Ja äiti sanoi saman minulle, minä vaan ihmettelin, että miksi tähän
aikaan yöstä... ja lähdin ajamaan sitä ikuisuuksien pitkää siltaa
takaisin päin. Enkä koskaan päässyt perille. Havahduin hereille.
Ihmettelin hetken ja jatkoin uniani.
Tunnin kuluttua heräsin puhelimen ääneen - isäni soitti, että äiti oli
nukkunut pois n. tunti sitten. Ihan yllättäen, arvaamatta. Oli
edellisenä iltana joutunut terveyskeskukseen jalkakipujen vuoksi, eikä
kukaan odottanut/olettanut hänen olevan kuolemaisillaan :(
Tämä ei ole ainut kokemani enne, mutta viimeisin. Olen miettinyt
paljonkin tuota viimeistä tapaamista, sitä ensihetkeä ja siinä tullutta
tunnetta... Se oli niin voimakas ja kammottava. Eli mikä oli tietoisuus
siinä, mistä tuli se outo olo, ettei äiti ole siinä läsnä tms. Ja kun
äidin kuolema oli todella yllätys, ei ollut sillä tavalla sairas ja
ikääkin alle 70.
Minulle läheinen siskoni kuoli reilut 2 vuotta sitten. Se oli kova
paikka, en tahtonut päästä asiasta yli. Unia näin/näen yhä hänestä
paljon (ja unessa tiedostan aina, että hän on kuollut, eli on
unissanikin kuollut, vaikka olemassa - unessani olevat muut henkilöt
eivät ikinä näe/koe siskoni läsnäoloa siinä). Jonkun aikaa hänen
kuolemastaan ajattelin eräänä päivänä pitkään, että kun olisi joku selvä
merkki, jos vain siskoni voisi jonkun merkin minulle antaa...
Seuraavana aamuna herättyäni löysin olohuoneen kirjahyllyn edestä
lattialta valokuvakehyksen pirstaleina. Kuva oli yhteispotretti minusta
ja kaikista sisaruksistani. Muualta kehyksen lasi oli täysin
räjähtänyt, mutta tämän edesmenneen siskoni kohdalla lasi oli ehjä.
Ihmettelin miten kummassa kehys on voinut hyllystä tippua, sillä se ei
ollut hyllyn reunalla, vaan takaseinällä. Ja mies sekä lapset nukkuivat
vielä, eli kukaan heistäkään ei ollut voinut kehystä pudottaa...
Että tiedä sitten?!
Unistani saisi varmaan melkoisen kirjan, että niistä en ala
kirjoittamaan, mutta sanon vaan, että monta asiaa olen tietänyt
etukäteen tietämättäni ;) |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: puputupuna
Päivämäärä: 7.1.12 16:28:51
Kessu, kerran isäntä oli vissiin tulossa kaffeelle, ku mulla oli uloin
ovi auki ja sisempi ovi on tiukka, että pitää oikein pukata, että
aukeaa, kun yks ilta sisäovi aukeaa sepposen selälleen.
Nousin ylös ja käskin mennä sinne minne kuuluukin.
Kai sitä muten ois voinu laittaa pannun tulelle, mutta ei ollu pullaa. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: Renesmee
Päivämäärä: 7.1.12 20:37:06
Itse olen kerran sängyssä havahtunut siihen, kun joku musta hahmo tuli ikkunasta, sängyn päädyn ohi liikkui ja eteiseen.
Olin niin väsynyt etten jaksanut asiaan reagoida.
kerroin asiasta kuitenkin kaverilleni.
Kyseinen kaveri oli luonani yötä, olohuoneessa nukkuessaan heräsi yöllä,
ja ihmetteli miksi olin tullut toiselle sohvalle nukkumaan.
Siinä siis lepäsi joku hahmo.
Muutettuani pois, tämä kaverini muutti siihen asuntoon, ja kertoi taas nähneensä tumman hahmon kulkevan olohuoneen läpi.
Piti tarkistaa vuokraisännältä, onko asunnossa joku kuollut, mutta ei ollut ainakaan heidän tietojen mukaan.
Itse uskon näihin, paras ystäväni taas kumoaa aina kaiken, "mikää tuollainen ei ole mahdollista". |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: oi
Päivämäärä: 8.1.12 20:21:45
Nuoremmille ihmisille nämä ovat varmaan outoja, ja pelottavia vanhemmillekin.
Niihin kuitenkin tottuu, osa on herkempiä kuin toiset ja jos jotain
ihmistä ei ole tarvinnut pelätä elävänä, niin miksi sitten kuolleena?
Ja vaikka olisi ollutkin eläessään pelottava, ei enää sen viimeisen rajan takaa pysty tässä maailmassa pahaa tekemään.
Onhan noita sattunut, että joku vainaa on katsonut aiheelliseksi palata vielä ilmoittamaan jotain itsestään.
Mitä siinä sitten muuta kuin suhtautuu ihan samoin kuin elävään, eli jos
on jotain kysyttävää niin vastataan tai muuten seurataan, miksi hän ei
saa rauhaa tuonpuoleisessa. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: tr
Päivämäärä: 8.1.12 23:57:32
Mulla on vahva tunne, että mua seuraa joku. Oon säästynyt mitä
ihmeellisimmistä onnettomuuksista sillä, että joku "juttu" on sattunut
juuri ennen sitä. Esim. auto ei lähde käyntiin, myöhästyn- on sattunut
joku kolari missä luolee ihmisiä juurikin mun työmatkalla.
Tai päätänkin mennä eri reittiä- jotain sattuu tavallisella reitillä.
Mä olen nähnyt mut läheisteni kuoleman unessa. Silloin olin kuitenkin
kovin nuori, ja ei näitä sukulaisia tullut sillälailla surtua, saatika
kerrottua kenellekään. Tiesin kuitenkin, että ne kuolee. Ja kuolivat.
Uskon että on joku tuonpuoleisessa, joka katsoo ja vartoo mun perään.
Joskus tulee vain sellainen tunne, että nyt tapahtuu näin ja näin.
Sitten asia on juuri niin.
Tai sitten tiedän asioita etukäteen, aivan kuin olisin tehnyt sen aikaisemmin, vaikka en koskaan ole.
Tiedän asioita joita en voi tietää, enkä kyllä voi niitä asioita arvaamallakaan heittää!
T: ENNUSTAJAEUKKO :D |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: cuu
Päivämäärä: 8.1.12 23:58:18
Muistui Rusinan jutusta mieleen. Noin 5.luokkalaisena seisoin
pihallamme, äitini oli töissä. Siinä ollessani näin talomme ohi ajavan
hitaasti taksin ja taksin kyydissä oli täysin äitini näköinen nainen,
joka vilkutti minulle. Sama takkikin kuin äidilläni. Juoksin veljelle
kertomaan, että äiti meni taksilla ohi. Ihan hetken päästä äitini ajoi
pihaan autollaan ja vannoi, että ei todellakaan ollut aikaisemmin
mennyt taksilla ohi. Outoa.. Vielä jännempää, miksi taksi ajoi hitaasti
ja miksi nainen vilkutti minulle. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: buhuu
Päivämäärä: 9.1.12 00:18:13
No mutta tännehän mä voin kertoa metsäkokemuksistani! En todellakaan
ole keksinyt selitystä näille tapahtumille. Eivät ole mitenkään kauhean
pelottavia, mutta mysteerisiä itselleni.
Kaksi vuotta sitten lähdin hakemaan joulukuusta metsästä. Kiertelin
ainakin kaksi tuntia ympäriinsä, mutta kuusta ei löytynyt. Lopulta jo
illan pimetessä löysin melko läheltä taloamme sopivan kuusen. Oma metsä.
Sahasin poikki ja lähdin vetämään kotiin. Matkalla minun täytyi
ylittää yksi oja. Ojan pientareet olivat risukkoa, joten pääsin yli
vain yhdestä kohtaa, ison männyn ja kiven välistä. Ensin heitin sahan
ojan toiselle puolelle, sitten kuusen. Saha laskeutui täsmälisesti
eteeni ja kävelin sen ylitse ylitettyäni ojan. Päätin vetää kuusen
ensin n. sata metriä tielle. Tämän jälkeen palasin hakemaan sahaa. Saha
oli kadonnut. Kiersin ja tamppasin omia jälkiäni ja kaivoin lunta
siinä kohtaa, jossa saha oli hetki sitten maannut. Seuraavana päivänä
palasin valoisalla ja etsin kauan aikaa. Lumessa näin selvästi, mistä
olin kulkenut ja muistin ihan täysin sahan laskeutuneen männyn ja kiven
väliin. Vasta seuraavana keväänä löysin sahan, mutta noin neljän
metrin päästä risukosta!!
Tänä talvena saman lainen mysteeri tapahtui taas. Muovikuuseen
siirryttyämme päätin hakea vain muutaman kuusenoksan hajua tuomaan.
Pellon pientareelta leikasin kolme oksaa. Kävelin oksat kädessä pellon
toiselle laidalle, jossa ajattelin leikata vielä yhden oksan. Laitoin
kaikki kolme oksaa lumihangelle ja kävin leikkaamassa hetken matkan
päässä yhden oksan lisää. Palattuani maassa oli vain kaksi oksaa
jäljellä. Kadonnutta oksaa en löytänyt mistään, vaikka menin jälkienä
takaisin päin.
Järkyttävän pitkä teksi, mutta olen vaivannut näillä päätäni kauan :( |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: ..
Päivämäärä: 9.1.12 00:35:16
Se on helppo jälkikäteen sanoa, että tiesin tuon, mutta "enpä vaivautunut kenellekään etukäteen sanomaan".
Jos haluatte olla tarinoidenne kanssa uskottavia, niin kertokaa
seuraavan kerran enne jollekin. Jospa se uskottavuus sieltä löytyy. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: Ritva-Liisa
Päivämäärä: 9.1.12 00:54:18
Oman isäni kuoleman jälkeen pelottava musta hahmo liikkui kotonani
toistuvasti - tähän syynä lienee ollut yksinkertaisesti pelko siitä
ettei iskä olisikaan kuollut, vaan jatkaisi piinaamista.
Tuolloin se musta hahmo kyllä pelotti ja oli erittäin todellinen.
Onhan toisaalta todistettuakin, ettei ihmisen tietoisuus ole esim. aivojen toiminnasta riippuvaista. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: Aaaa
Päivämäärä: 9.1.12 01:05:31
Enpä tiedä onko ollut kummituksia, mutta asuin rivitalossa, ja olin
koirani kanssa iltakusella. Ennen yhtä metsikköä, jonka takana on
vanhainkoti koira sekos ja alkoi muriseen, vinkuun ja kiskoon kotiin
päin, sitä mentiinki sitten juosten, mutta mitään ei kyllä näkynyt.
Myöhemmin ku mentiin nukkuun niin normaalisti koira olisi tullut ihan
viereeni nukkumaan, mutta nyt jäikin tuijottelemaan eteistä, korvat
luimussa ja hampaat irvessä muristen. äänet yleensä kuuluu hyvin, eli
olisin kuullut jos esim. naapuri olisi menny ohi. Kävin katsomassa ja ei
mitään. Samana yönä todennäköisesti näin vain unta että joku seisoo
sängyn päädyssä ja vetää peittoa pois, koitin laittaa valoja päälle,
mutta töpselit oli vedetty pois. Katsoin unessa kelloa ja se näytti
03:10, heräsin ihan paniikissa, valot sain päälle, mutta kello näytti
03:10. Liikaa kauhu elokuvia? |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: tiitu
Päivämäärä: 9.1.12 01:26:20
Itse muistan hyvin nuo tarinat kyseiseltä tallilta jossa potkittiin
hevonen maneesin, tosin se hevonen ei kuollu sinne vaan vasta karsinaa.
Itse kans leiriavustajana ollessa kyseisellä tallilla pelolteltiin
leiriläisä Jegor nimisellä ukolla. Tosin saatin itsekkin kauheat sätkyt
sen jälkeen. Teransillä, ulkoven vieressä pöydällä, ikkunan alla ja
vielä minun chapsien päällä nukku kissa. Olimme toisella puolella
ikkunaa leiriläisten kanssa kyttäämässä ikkunasta kuinka muka tämä Jegor
hiippaili maneesin luona. No yht´äkkiä kuului kauhia kissan parkasu.
Itekki säikähin sitä ihan hulluna. Siirryttiin katsomaan toisesta
ikkunasta mikä sille kissalle tuli. chapsien päällä oli kauhee kasa
karvoja ja kissaa ei näkyny missään. Mentiin sitte ulos ja kateltiin
ympärille, mutta ei näykyny muutako ihan härkyttävä määrä kissankarva
tupsuja. Seuraavana aamuna nähtiin sitten kun omistajan poika otti vähän
matkan päästä puusta jotain pois. Se oli se kissa, nyljettynä ja
hirtettynä sinne puuhun.
Tämän jälkeen en oo enää ketään yrittäny pelotella millään! |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: piipa
Päivämäärä: 9.1.12 01:42:30
Meillä kummittelee kerrostalon hissi. Monesti jos hissi on tuossa mejän
kerroksessa ja menen tupakille niin se valoalkaa palamaan mistä sitä
painetaan että hissi tulis siihen kerrokseen (pieni punanen ympärä
näyttää että varattu ja iso punenen neliö kertoo että tämä kerros mistä
painettiin)ja hissi liikahtaa vähäsen, valo sammuu. Tämä saattaa
toistua muutaman kerran. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: poop
Päivämäärä: 9.1.12 02:29:59
Tääkin muistaa tuon tallin jutut tosta hevosesta ja maneesista mutta en
saa päähäni sitä tallia!?! Monta monta vuotta siitä jo on kun siellä
on oltu, oisko ollut joko -99, -00 tai -01.. Kamalaa niitä juttuja oli
silloin nuorempana kuunnella! |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: poop
Päivämäärä: 9.1.12 02:43:04
No sen maneesia rupesinkin miettimään mutta sitten ei tullut mieleen
tarinan kertojaa, silloin kun siellä ei ollut oikein ketään vanhempia
Ahon tallilaisia leiriavustajina tms. muistaakseni ainakaan..
Kiitos kuitenkin muistutuksesta :) |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: mi
Päivämäärä: 9.1.12 12:51:03
tuo ahon tallin maneesi homma on täyttä puppua.
Hevonen kuoli sairaskohtaukseen maneesiin.
No tämähän vilkkaiden pikkutyttöjen päässä muodostui legendaksi, että hevonen potkittiin hengiltä sinne ;)
"Jegor" oli ihan oikea ihminen, Kari nimeltään (muistaakseni). Harmiton sekopää.
Myöskin omistajan vaimon väitettiin tuolla kummittelevan.
Niin ja minä olen sitä vanhempaa ahon tallin kävijä mallia ;) |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: y
Päivämäärä: 9.1.12 13:01:21
Olin vanhalla navetalla hakemassa kottikärryillä nappulasiilosta rehua.
Kyseessä siis sellainen korkea torni, jossa alla luukku, josta nappula
valutetaan suoraan kärryyn. No kyykistyin avaamaan luukun ja säikähdin
hirveänä kun tajusin jonkun seisovan siilon takana. alavartalo näkyi
siilon takaa. Nousin ylös ja rupesin tervehtimään, että kukas siellä
seisoo vaan eipä siellä ollut ketään.
Jälkeenpäin sain selville, että tilan vanha isäntä oli hirttänyt itsensä juurikin kyseiseen kohtaan... |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: mmmm
Päivämäärä: 9.1.12 13:12:24
Kerroin edellisessä topicissa, kun asumme pappani vanhassa talossa..
Viikonloppuna kävi outo asia. Olin tupakalla pihalla ja joku selvästi
laski kätensä minun selälle ja silitti hetken ja otti pois. Luulin, että
mies oli tullut jostain. Käännyin eikä kukaan ollut siinä. Tarkistin
kaikki huput ja muut, ettei olleet missään kiinni tms, mutta ei mitään.
Kai se pappani tuli sanomaan soosoo tupakoinnista.. :)
Olen myös nähnyt kuolleista läheisistäni unia. Setäni kuoli liian
aikaisin ja kaikki olimme surun murtamia. Yhtenä yönä setäni tuli uneeni
kertomaan, että minun pitää kirjoittaa runo hänestä, sitten alkaa
tuska helpottamaan. Kirjoitin ja helpotti.
Samasta sedästä näin unta esikoisen syntymän jälkeen, kun olimme juuri
päässeet sairaalasta kotiin. Hän tuli kesäiltana huiskuttamaan minulle
ikkunan alle ja onnittelemaan. Kun unessa juoksin alakertaan ja ulos,
hän oli mennyt jo ja paikalla seisoi setäni poika eli serkkuni.. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: Laura
Päivämäärä: 9.1.12 14:50:21
Kamala tuo hirvittaan kertomus! Missäpäin maailmaa sellainen metsä sijaitsee? Ja kuinka iso alue on kysymyksessä?
Itse näin lapsena joitakin enneunia, mutta en mitään maata mullistavaa.
Yksi ja ainoa kummituskokemukseni sensijaan on mielessä yhä
kristallinkirkkaana!
Olimme alakouluikäisinä setäni ravitallilla, istuimme tyttöjen kanssa
syksyiltaa valjashuoneessa sillä aikaa kun hevoset söivät iltaheiniään.
Juttelimme kirjoita, mitä kukakin oli lukenut ja mitä suosittelisi
muillekin luettavaksi. Yhtäkkiä tallista kuului kahahdus, ja tuli ihan
hiljaista. Lähdimme katsomaan tallin puolelle, että mikä siellä on
hätänä. Hevoset olivat aivan jännittyneinä, kahahdus oli tullut kun
olivat säikähtäneet ja siirtyneet boksinsa kauimmaiseen reunaan. Kaikki
tuijottivat toiseksi viimeistä karsinaa. Minä ja toinen tyttö, jotka
kuljimme etumaisina, näimme siellä karsinassa ennen asuneen hevosen,
Manun, yltäpäällä hiessä ja umpivauhkona, pää pystyssä ja
silmävalkuaiset loistaen. Käänsin kauhuissani pääni pois, ehkä
kirkaisinkin, samoin toinen tyttö, ja kun katsoimme uudestaan, Manu oli
kadonnut ja muut hevoset rentoutuivat ja alkoivat taas syödä. Kerroimme
takaa tulleille tytöille mitä olimme nähneet, olimme siis molemmat
nähneet samaan aikaan tämän saman näyn että Manu oli palannut
karsinaansa ja oli hikinen ja vauhko. Emme kertoneet tallinomistajalle
mitään, vaan lähdimme kotiin vähin äänin.
Tästä meni ehkä viikko, ehkä kaksi viikkoa, niin tallinomistaja(siis
setäni vaimo) kertoi että tallilta aiemmin pois muuttanut Manu oli
lopetettu. Yritimme kysyä että koska ja miksi, mutta hän ei osannut
sanoa muuta kuin että "joskus lähiaikoina". Silloin tuli vielä vahvemmin
olo, että Manu palasi tuona aiempana iltana vielä hetkeksi entiseen
karsinaansa ennen kuin lähti tästä maailmasta.
Tästä on yli 20 vuotta aikaa. En enää tunne tuota toista tyttöä, mutta
olisi ihan huippua tavata hänet ja kysyä vieläkö hän muistaa mitä kerran
näimme, ja että näkikö hän ihan varmasti ihan oikeasti saman kuin
minäkin silloin? Omasta kokemuksestani olen varma. Näin selvästi ja
kirkkaasti, ei ollut mitään sumua tai häälymistä tai ilmassa leijumista.
Oli hyvin lihallisen oloinen hyvin todellisen tuntuinen vauhko hevonen
karsinassaan. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: omakohtaista
Päivämäärä: 9.1.12 15:03:14
Nämä kummittelukokemukset ovat jotenkin niin mieltäkiehtovia, että päätin kertoa omanikin topickiin mukaan.
Isäni kuoli kuusikymmenluvun loppupuolella yllättäen kotona. Perhettä
meitä oli paljon, eli vainajaa suremaan jäi puoliso ja seitsemän
alaikäistä lasta, kuten joskus tapana oli kertoa.
Kumma miten sen isän kuolinillan tapahtumat vielä palaa mieleen kun antaa ajatuksille luvan mennä vuosikymmenten taa...
Äitini kertoi - vuosia myöhemmin - kuinka oli isän kuoleman jälkeen
valvonut ja miettinyt, kuika tästä selvitään? Perheen elättäjä ja isä
oli poissa, äidillä elätettävänä liuta lapsia ja suuri suru.
Siinä valveilla kamarissa miettiessä äitini katsoi huoneen nurkassa
olevaa uunia. Huolien painaessa ja ajatusten vaivatessa siinä samassa
uunin päältä lentää pieni nappi lattialle, noin vain. Hetken kuluttua
nappia seurasi uunin päällä ollut lankarulla - se oli sinne laitettu
napinompelun jälkeen, säilöön.
Äiti sanoi, että silloin hän ymmärsi, että isämme oli läsnä eikä hän ollut enää yksin.
Selitys sille miksi äiti kertoi vasta vuosien kuluttua tapahtuneen oli
yksinkertainen: Hän ei halunnut että lapset pelkäävät "kummittelevaa"
isää kuoleman jälkeenkään, kun elävänäkään ei isää tarvinnut pelätä.
Monessa tilanteesa ja monella tavalla olen saanut elämässäni kokea että
elämä ei pääty kuolemaan, noin vain ikäänkuin virta katkaistaisiin
nappulasta. Mielestäni olen onnellinen kun sen tiedän varmasti. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: Niinie
Päivämäärä: 9.1.12 16:55:01
Lueskelin vanhoja 40-luvun kotiliesiä. Siellä oli mielenkiintoinen
artikkeli, ihan vakavasti tehty artikkeli eikä mikään
nykynaistenlehtien pöö-hömpötysjuttu. Tuolloin näihin asioihin uskottiin
ja kenties niitä enemmän tapahtuikin kun ihmiset asuivat
luonnonläheisemmin ja olivat herkempiä.
Artikkeli kertoi isosta perheestä, sotien jälkeen oli tosi tiukkaa,
perheessä oli 8 lasta ja pienin vielä äidin mahassa. Perheenisä teki
pientä tiliä korjaamalla kylän korjaamossa polkupyöriä ja mopoja ja
satunnaisia koneita.
Eräänä yönä perheenäiti näki kammottavan varoitusunen. Unessa hänelle
näytettiin miten aviomiehensä körötteli mopolla järvenjäätä pitkin kylää
kohden mutta yhtäkkiä putosi jään läpi ja kaikki peittyi valkoiseen.
Tämä vaimo sitten heräsi kylmänhien vallassi, herätti miehensä ja
varoitti että ethän sitten huomenna mene jäätä pitkin kaupunkiin. Mies
lupasi kun oli kerran niin tärkeä juttu vaimolle.
Seuraavana päivänä sitten korjaamolta soitettiin (tai joku kävi miehen kotona, en tarkkaan muista) että töihin pitäisi tulla.
Mies teki lähtöä ja vaimolle taas kauhea tunne että nyt ei saa päästää
miestä lähtemään! Vaimo teki itkua ja mies ärtyi. Lopulta lupasi
kuitenkin että kiertää pidempää reittiä järven niemenkärjestä eikä mene
jäätietä pitkin.
Niin mies lähti ja vaimo jäi kotiin vieläkin kauhun vallassa, teki mieli
mennä miehen perään mutta mihin lähdet kun helmoissa iso lapsilauma.
Puolisen tuntia miehen lähdön jälkeen naiseen laskeutui ahdistuksen
tilalle iso rauha ja artikkelin mukaan silloin nainen tiesi ettei mies
enää palaisi.
Eikä palannut. Mies ei ollut pitänyt lupaustaan vaan oli käyttänyt jäätietä, mennyt jäästä läpi ja hukkunut.
Artikkeli oli tosi murheellinen sillä ko. perhe oli ISO, perheenäiti
sairasteli ja oli sitäpaitsi raskaana eikä tuolloin ihan totta
sosiaalihuolto pelannut. Juttu ji mieleeni koska minusta oli hienoa että
tuohon aikaan oli itsestäänselvää että ihmiset saivat etiäisiä ja
varoituksia ja niihin suhtauduttiin sellaisell vakavuudella että niitä
painettiin lehdessäkin, sekä mieleen jäi ja vieläkin ihmettelen että
miten se perhe oikein selvisi. Tosi murheellista aikaa varmasti oli. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: Mallorca
Päivämäärä: 9.1.12 17:02:28
"Katsoin unessa kelloa ja se näytti 03:10, heräsin ihan paniikissa, valot sain päälle, mutta kello näytti 03:10."
Ihmisen sisäinen kello voi olla minuutintarkka, tähän varmaan perustuu
sekin kun joskus on kausia että herää minuuttia ennen herätyskellon
soittoa.
Joskus käytin itsehypnoosia rentoutuskeinona, ja asetin itselleni tietyn
ajan, esim 20min jonka makasin hypnoosiksi kutsutussa tilassa (sama
olotila kuin unen ja valveen rajamailla, ei mitään sen mystisempää).
Saatoin ajatella heti silmien sulkemisen jälkeen vaikka että "viittä
vaille seitsemän herään". Kun aika sitten alkoi lähestyä loppua, näin
"sieluni silmin" suuren kellotaulun, jossa hohtava viisari lähestyi
mielessäni asettamaani aikaa. Tila alkoi muistuttaa yhä enemmän
heräämistä, enkä päässyt enää kokonaan kellosta eroon vaikka yritin ja
se tuli mielikuvien päälle, joten kun avasin silmät ja katsoin oikeaa
kelloa, oli asettamani määräaika täynnä. Tämä saattoi heittää
minuutilla-kahdella, mutta ei sen enempää.
Ei tarvita mitään kauhuleffoja siis :) |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: puputupuna
Päivämäärä: 9.1.12 17:14:28
"Lähettäjä: oi
Päivämäärä: 8.1.12 20:21:45
Nuoremmille ihmisille nämä ovat varmaan outoja, ja pelottavia vanhemmillekin.
Niihin kuitenkin tottuu, osa on herkempiä kuin toiset ja jos jotain
ihmistä ei ole tarvinnut pelätä elävänä, niin miksi sitten kuolleena?"
Mä oon aiemmin pelänny ihan hulluna "kummituksia", mutta kun työkaverini
ja kaverini kuoli auto-onnettomuudessa ja luulen hänen käyneen
sanomassa heipat (kolme koputusta paikasta, jossa ei siihen aikaan
illasta ollut ketään, eli tuulikaapista, ja oli lämmin lokakuu, joten
pakkanenkaan se ei ollut) eka pelästyin ja meinasin lähteä suunnilleen
vanhenpieni väliin nulkkumaan ;) totesin, että ei se mulle pahaa tee, ja
siihen loppu pelkääminen, ainakin tähän asti.
Tästä onnettomuudesta, tapahtui 13.10.89, oli perjantai.
Ei mulla ollut mitään ennakkoaavistusta, sunnuntaina luin siitä
lehdestä, enkä tajunnut mitään, ikä oli siinä väärin, mutta silti.
Mutta maanantaina kun menin töihin, tuli yht´äkkiä ajatus, onkohan Xxxx:llä kaikki hyvin.
Meitä oli toimistossa 2 tyttöä kun se puhelu tuli, en onneksi vastannut.
Tuossa työssä oli alkuviikot kiireitä täynnä, perjantai yleensä helppo,
odotettiin uusia töitä, meillä molemmilla ei oikein ollut töitä silloin
perjantaina vaan vietettiin se päivä kimpassa, tehtiin molempien vähät
hommat yhdessä.
Hautajaiset olivat tietty hirveet, ja tämän kuolleen äiti haki minusta
tukea, ei varsinaisesti tunnettu, mutta samassa talossa oltiin töissä,
ja poikansa oli puhunut minusta.
Meni vähän OT |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: öh
Päivämäärä: 10.1.12 12:39:11
En muista mistä tän kuulin, voipi olla urbaanilegenda..Tyttö oli juuri
muuttanut uuteen asuntoon. Illalla sänkyyn mennessään kolautti
vahingossa kyynärpäänsä seinään. Joku koputti seinän takaa kaksi
kertaa. Tyttö koputti takaisin ja seinän takaa vastattiin. Koputtelua
kesti jonkin aikaa ja lopulta tyttö heitti vastaamasta koputteluun ja
oli laittamassa nukkumaan. Hän mietti että kuka naapuri mahtoi asua
seinän takana, kunnes tajusi asuvansa neljännessä kerroksessa ja
nurkkahuoneistossa. Ei tullut enää uni.. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: yndu
Päivämäärä: 10.1.12 12:55:01
tenavana nukuin mummun sängyssä jossa hän kuoli. heräsin siihen kun mummu katsoi mua, kääntyi ovelle päin ja hävisi.
toki tuo oli voinut olla vain pelkkää uniharhaa mutta mieluummin ajattelen että se oli mummun haamu joka kävi moikkaamassa :) |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: Bucky
Päivämäärä: 10.1.12 19:05:26
Siis hä? Miten niinkun "maneesiin potkittu hevonen"? Siis muut hevoset potki? vai ihmiset?
Ihan sama onko totta vai ei, mä en tajua mitä tuolla tarkoitetaan. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: huoh
Päivämäärä: 10.1.12 19:09:08
^ Löytyy tuosta edellisestä topicista, hevoset oli siis laitettu
jostain syystä yöksi maneesiin ja se yks oli muka potkittu kuoliaaksi |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: Bucky
Päivämäärä: 10.1.12 19:18:06
"Löytyy tuosta edellisestä topicista, hevoset oli siis laitettu jostain
syystä yöksi maneesiin ja se yks oli muka potkittu kuoliaaksi"
No niin, niin! Siis ne muut hevosetko oli potkineet? |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: älli
Päivämäärä: 10.1.12 20:24:29
Ja minä en tajunnut miten joku maneesiin potkittu hevonen liittyy koko
aiheeseen. Hevosethan nyt helposti tappavat toisiaan, sou? |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: Hmmm,,,
Päivämäärä: 10.1.12 20:35:04
...johan tuolla aiemmin todettiin, että ei potkittu eikä jäänyt eli ei
ole koskaan tapahtunut tuota potkimista. Hevonen kuoli maneesiin ihan
ilman potkimista. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: -
Päivämäärä: 10.1.12 22:10:13
Olin menossa leikkaukseen, kyseessä ihan rutiinijuttu. Näihin
leikkauksiin ei hyväkuntoinen 29-vuotias kuole, mutta ennen leikkausta
mulla oli järisyttävän vahva tunne, ettei elämä jatku leikkauksen
jälkeen. "Tiesin" kuolevani leikkaukseen. Olin pitkään todella
peloissani ja ahdistunut, kunnes joitain päiviä ennen leikkausta minut
valtasi rauha ja ajattelin, että se tapahtuu mitä pitää tapahtua.
Heräsin leikkauksesta normaalisti ja kaikki meni hyvin, mutta kaksi
viikkoa leikkaukseni jälkeen paras ystäväni teki itsemurhan. Sinä yönä
jona hän oli itsensä tappanut, minä ja mieheni molemmat säpsähdimme
hereille tismalleen samaan aikaan. Muistaakseni klo 02.11. Tiedämme,
että ystäväni teki itsemurhan puolen yön jälkeen mutta ennen kello
kuutta aamulla, koska silloin hänet löydettiin kuolleena.
Uskon että ystäväni sanoi lähtiessään heipat ja herätti meidät molemmat.
Eräs tuttavani on enemmänkin perehtynyt näihin etiäisiin ja uniin sun
muihin. Kerroin hänelle silloin ennen leikkausta pelostani, ja pyysin
vielä että "älä kerro mulle miten käy, en halua tietää, kyllä
rutiinileikkauksissakin voi mennä asiat pieleen". Sitten kun kerroin
ystäväni kuolemasta, niin hän vaan totesi, että johan olin tämän
ennakkoon nähnyt, miksi yllätyin. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: dd
Päivämäärä: 10.1.12 23:03:59
Meillä lapsuuden koti oli rakennettu 1800-luvun lopulla, joten siellä
oli ehditty nähdä syntymää ja kuolemaa monessa sukupolvessa.
Usein tuli koettua jos jonkimmoista eriskummallista, mm. vessan joku
veti, vaikkei siellä ketään ollutkaan, koirat saattoivat joskus herätä
kesken unien haukkumaan ja tuijottamaan kuin jokin vieras olisi tullut
(se jos mikä on muuten pelottavaa), ovet saattoivat avautua, tosin
ovetkin olivat vanhoja joten se saattaa olla selitettävissä silläkin.
Ei ollut harvinaista kuulla askelia yöllä ja päivälläkin oli usein
tunne, että yksin täällä ei olla. Pikkusisko joskus kertoi, ettei ollut
uskaltanut illalla yksin kotona ollessaan liikkua olohuoneessa olevasta
nojatuolista, kun kuulin jonkun kutsuvan häntä nimellään.
Talossa oli myös "pulinaihmisiä", öisin herättiin muutamia kertoja
siihen, että kuulosti kuin talossa olisi ollut suuri määrä ihmisiä.
Hyväntuulista puheensorinaa, josta ei kuitenkaan saanut selvää.
Käytiinpä jopa joskus katsomassa, onko meille joku veljen kaveriporukka
tullut, mutta ei siellä ketään ollut.
Itselläni ehkä tuntuvampia kokemuksia ovat olleet tumma mieshahmo
istumassa sängylläni, ikävän uutisen jälkeen. Pelottava tunne siitä ei
missään tapauksessa tullut, vaan lähinnä tuntui lohduttavalta. Samoin
näin huoneessa vaalean naishahmon aikoinaan, silloin pelästyin, se
tuntui jotenkin niin räväkältä persoonalta ;)
Talo on myyty jo vuosia sitten, mutta olisi hauska käydä jututtamassa
uusia omistajia, josko olisi tapahtunut jotain selittämätöntä heillekin.
Vaan saattaapa tietysti olla, että meidän suku on vaan täynnä
pöhköpäitä.
Näitä olisi vielä vaikka kuinka kun alkaa oikein muistelemaan. Sen
verran on vielä kerrottava, että isän kuoltua, hän oli pitkään läsnä
äidin asunnossa. Tunne siellä oli mahdottoman raskas ja ahdistava, ehkä
isä ei ollut vielä itsekään ymmärtänyt kuolleensa. Joitakin viikkoja se
kesti, jonka jälkeen energia talossa palasi takaisin normaaliksi. Itse
tosin en heidän makuuhuoneessa pysty olemaan, tunne siellä on edelleen
minulle liian raskas. Mieheni kotitalossa on myös hiven negatiivista
energiaa, siellä ei mielellään yksin ole. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: kokemus
Päivämäärä: 11.1.12 00:56:38
Ala-aste ikäisenä näin näyn yöllä jossa äitini ja veljeni seisoivat
vierekkäin ja nousivat ilmaan ja ikäänkuin koin heidän poistuvan
luotani. Oliko etiäinen tulevasta, kun nyt 35 vuotta myöhemmin en ole
heidän kanssaa missään tekemisissä. Äidilleni on veljeni se kaikista
tärkein ja minä se jota "kuuluu" vihata. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: hirvittaa
Päivämäärä: 11.1.12 01:47:23
Tannehan on tullut tekstia useamman ketjun verran, tulin katsomaan kun
tana aamuna tuli naapurilta soitto tyopaikalle, etta hevoset ovat
karanneet. Ja mina hadissani kotiin, kun meilla on vasta puolen vuoden
ikainen varsakin seassa. Sama juttu taas, langat poikki paristakin
kohtaa meidan pihalle, etta poispain metsasta on tultu akkia ja
vauhdilla. Onni onnettomuudessa etta paria naarmua pahempia vahinkoja
ei ollut tullut. Mutta en kylla tieda tarhaanko niita hevosia siina
riskilla...
Laura// Pohojammaalla sijaitsee. Vaikea alkaa hehtaareja laskemaan,
puolisen sataa ehka. Etta sinansa ihan reilunkokoinen, yksittaiseksi
metsaksi vain pieni.
Ja mita tulee ruumistaairtaantumiskokemuksiin, minulla on sellainenkin
ollut. Karmea tunne, mutta eikos talle ole tieteellinen selitys, joku
"sahkokatko" aivoissa, ajatus pelaa vaikkakin vahan hassusti (esim.
"nakee" itsensa ulkopuolelta), ja ruumiiseen ei saa yhteytta =
tuntoaisti ei kerro sangylla makaamisesta, josta tama leijuva tunne. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: mitätä
Päivämäärä: 11.1.12 02:16:26
Lähettäjä: mi
Päivämäärä: 9.1.12 12:51:03
tuo ahon tallin maneesi homma on täyttä puppua.
Hevonen kuoli sairaskohtaukseen maneesiin.
No tämähän vilkkaiden pikkutyttöjen päässä muodostui legendaksi, että hevonen potkittiin hengiltä sinne ;)
"Jegor" oli ihan oikea ihminen, Kari nimeltään (muistaakseni). Harmiton sekopää.
Myöskin omistajan vaimon väitettiin tuolla kummittelevan.
Niin ja minä olen sitä vanhempaa ahon tallin kävijä mallia ;)
---------------------------------------------------
Hevonen ei kuollut maneesiin. Se kuoli myöhemmin karsinaansa ja kyllä
sitä oli muut hevoset ihan hyvin talloneet ja potkineet siellä
maneesissa - oli saanut sairauskohtauksen tai ei. Ja olivat siis
maneesissa, kun talli ei ollut tuolloin asumiskelpoinen ja sää oli
sellainen, että pakko saada sisään.
Jegor ja Kari ovat ihan ei ihmiset. Jegor keksittiin joskus ihan päästä
leiriläisten pelotukseksi ja häntä ei siis missään muotoa ole olemassa.
Ahon tallilla on pieni ja hieman jopa ahdistava maneesi (siis
tunnelmaltaan) ja sen vieressä toisella puolen hevosten tarha ja
toisella puolella vanha metsä, jonka läpi menee sellainen "laukkarata" -
leveä metsäpolku jossa ainakin ennen pohja oli sellainen että pystyi
revittelemään. Joskus huhuttiin, että tuonne laukkaradalle olisi joku
kuollut tiputtuaan sellaiseen aitaan, mutta se oli ihan höpöhöpöä.
Mutta jotakin siinä maneesissa ja metsässä on sellaista "hämärää", tulee
ahdistava tunnelma ja yksin en uskalla kävellä siitä maneesin ohitse
pimeällä. Muutenkin tuossa paikassa on "jotain", tallit on molemmat tosi
vanhoja, viileitä entisiä navettoja. Olisi mielenkiintoista tietää
mitä tuolla on joskus ennenmuinoin tapahtunut.
Isomassa tallissa joka on hieman kauempana muihin rakennuksiin nähden,
on tallin perällä sellainen ulos vievä ovi joka aukeilee itsekseen
vaikka ovea ei kukaan koskaan edes käytä mihinkään. Tallin takana ja
sivulla on samaa metsää kuin tuon yllämainitun maneesinkin vieressä ja
se laukkarata alkaa ja päättyy siihen isomman tallin vierelle.
Kerran olin tuolla isossa tallissa yksin varustamassa hevostani, olin
juuri laittanut kaiken valmiiksi ja menin palauttamaan harjakoria tallin
perälle, lähelle sitä itsestään aukeilevaa ovea. Kun käännyin
palatakseni karsinalle, kuulin kun joku kysyi takaani, että "Muistithan
sulkea ovet?" ja kun käännyin, oli tuo ovi taas auki mutta ketään ei
näkynyt. Kurkkasin ovesta ulos, ei sielläkään ketään. Se tunne mikä mut
valtasi, oli jotenkin niin outo ja puhe jonka kuulin, kuului niin
selvänä ettei se voinut olla vain mielikuvitusta. Se oli miesääni joka
puhui, en sitten tiedä onko tuolla joskus jotain tapahtunut/sattunut,
mutta sen jälkeen en ole mielelläni ollut tallissa yksin.
Kuulemani mukaan kukaan muukaan ei mielellään ota esimerkiksi
viikonlopulle vuokraheppaa tuolta isosta tallista jos kavereiden
vuokrahepat asuu toisessa.
Kävin tallilla pitkästä aikaa viime kesänä ja silloin minua ei jotenkin
enää ahdistanut tallissa lainkaan ja tunnelma oli jotenkin muuttunut?
Hassua. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: hirvittaa
Päivämäärä: 11.1.12 02:31:12
Jos tanne enneuniakin otetaan, niin tatini kertoi vuosia sitten hyvin
elavasti nakemastaan unesta. Unessa oli kaksi osaa, en muista kumman
han naki ensin. Joka tapauksessa toisessa osassa han oli seisonut
kotitalonsa pihalla. Talo sijaitsee vaatimattoman maen (tai kummun,
miksi sita haluaakin kutsua) paalla ja kauempana on jarvi, jonka pystyy
talolta nakemaan. Unessa jarvi oli kuitenkin joko noussut tai
valimatkat muuten vain heittivat, silla se ulottui talon pihan reunaan
asti. Tati oli katsellut jarvelle ja hiljoksii sielta oli noussut
seitseman hahmoa tummissaan. Tai kahdeksan, en muista tarkkaa
lukumaaraa tai sitakaan, nakiko tatini hahmojen kasvoja tai tunnistiko
han naita. Noh, toisessa osassa tata enneunta han oli ollut
pyorailemassa kylanraitilla. Pyoran ohjaustankoon oli sidottu seitseman
(tai kahdeksan, se hahmojen lukumaara) pienta kukkakimppua. Vaikka tati
oli kuinka yrittanyt pitaa kimppuja tallessa, ne kaikki tippuivat
valilla eri talojen tienhaaroissa.
Tatini asuu pienella paikkakunnalla ja tietaa missa kukakin asuu.
Seuraavan n. vuoden kuluessa kylalta kuoli nama unessa nahdyt hahmot,
niista taloista joiden kohdalle kukkakimppu putosi.
Toinen mysteerinen juttu on (jolle varmasti loytyy selitys) oli tenavana
ala-asteella, pienessa kylakoulussa, joka oli rakennettu joskus sodan
jalkeen. Osat koulusta oli pienen silmiin aluksi todella pelottavia;
koulussa on laaja kellari, siella sijaitsevat vessat ja pukuhuoneet,
mutta myos pannuhuone, jonka lapi paasee pitkaan kaytavaan jonka
varrella on huoneita, osasta huoneista paasee viela pienempiin
huoneisiin. Toisessa kerroksessa pitaa menna useamman "valikon" lapi,
etta paasee kasityoluokkaan - mika on entisen opettajan asunnon
tiloissa, keittioineen kaikkineen. Anyways, paadyssa, jossa nama
kasityotilatkin sijaitsevat, nakyy ulkoapain nurkassa pieni ikkuna.
Ikina emme kuitenkaan ikkunaa sisapuolelta loytaneet. Tilojen ja
ulkoseinan valissa sijaitsee kuitenkin valiseina, jonne paasee pienesta
ovesta komeron takaseinasta. Ehkapa ikkuna on siella. Janna juttu vain
on, etta joskus iltaisin ku olimme koululla harrastuksissa,
luistelemassa tai hiihtamassa, oli tassa ikkunassa pariinkiin otteeseen
valo. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: yrmy
Päivämäärä: 11.1.12 07:40:21
joo täällä kans entinen vanha aholainen. Joo olihan siinä hevosessa
ruhjeita, kun kuolee hevosia täynnä olleeseen maneesiin. Laukkaradan
pelottavuus johtuu siitä, että hevonen on haudattu sinne. Jegor = jee
kari. Sori vaan oonollu aikanaan keksimässä kyseistä henkilöä ;) |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: ...
Päivämäärä: 11.1.12 12:01:55
Nooh... en muista enää vuosia, mutta sanoisinko olleeni tapahtuman
aikoihin ehkä viidennellä tai kuudennella luokalla. Asuimme silloin
hyvin lähellä kouluani, omakotitalo-alueella, suht lähellä keskustaa
kun tämä tapahtui.
Oli keskikesän aikaa, valoisat yöt jne. Kesäisin vanhempani muuttivat
aina mökille asumaan, minä asuin kesäajat kuitenkin kotona joko yksin
tai veljieni kanssa. Isoveljeni olikin jäänyt keskustaan sille eräälle
viikonlopulle mutta lähtenyt kavereiden kanssa illanviettoon, minä olin
pyytänyt sen aikaisen parhaan ystäväni yökylään. Illan juttelimme,
söimme herkkuja, katsoimme elokuvia ja lopuksi kävimme vanhoja valokuvia
läpi olohuoneessa. Tuuletusikkunat olivat kaikki auki, kello oli jo
aamuyön puolella kuvia katsellessamme kun yhtäkkiä kuulemme hevosen
laukkaavan ohi, ihan vain talomme ohi, ääni alkoi yhtäkkiä ja yhtäkkiä
se loppuikin. Yhtään kellonaikaa tms. tajuamatta juoksimme hevostyttöinä
innoissamme pihalle kiljahdellen "hevonen kuulitko hevonen" naurussa
suin. Juoksimme siis ulos ja pihalta tielle ja pysähdyimme. Missään ei
näkyny mitään, mistään ei kuulunut mitään.
Tällä laukkaavalla hevosella oli jalassaan kengät, se kuului selkeästi
sen laukatessa asfaltoidulla tiellä, eli äänen olisi pitänyt kuulua jo
pitkän aikaa ennen meidän taloamme ja pitkästi myös sen jälkeen. Oli
vain hiljaista.
Siinäpä tuijotimme ystäväni kanssa toisiamme kauhistuneet ilmeet
kasvoillamme ja juoksimme sisälle, silloin tajusimme että kello on neljä
aamulla, ei silloin kukaan ole hevosella liikkeellä ja vieläpä täällä
missä lähimmät hevoset asuvat 8km päässä. soitin vielä veljellenikin
että oliko hän nähnyt illan aikana yhtään hevosta, taisi hulluna pitää.
Tapahtumaa en osaa selittää, enkä siis tiedä kummitteliko kuollut ja miksi jos niin. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: kauhutalo
Päivämäärä: 11.1.12 12:48:47
Asuin yhdessä rivitalossa, jossa kummitteli. Aina oli tunne ettei ollut yksin.
Monesti kun illalla katsoin telkkaria olohuoneessa (keittiö ja olohuone
vierekkäin) alkoi keittiöstä kuulua hirveää kolinaa, joka liikkui
pikkuhiljaa seinänviertä pitkin lähemmäs olohuonetta. Mitä lähemmäs
kolina tuli, sitä pienemmälle meni telkkarista äänet. Kolina kuului
jonkun aikaa olohuoneessa (telkkari oli ihan hiljainen) ja lähti sitten
takaisin keittiötä kohti, samalla äänet isonivat telkkarista. Monta
kertaa tuli sohvalla nukuttua kun ei uskaltanut liikkua.
Monena yönä kun olin nukkumaan laittamassa kuului sängyn pohjasta KOP KOP KOP.. En muuten nukkunut niinä öinä.
Yhtenä yönä, kun kaverikin oli yökylässä, heräsin kun joku tuli viereeni
makoilemaan ja silitti poskeani. Ihmettelin miksi kaverini tekisi
näin. Käännyin katsomaan, eihän siinä ketään ollut. Kerroin tämän
kaverilleni aamulla ja hän oli herännyt yöllä siihen kun joku seisoo
hänen vieressään ja tuijottaa.
Keittiön pöytä ja tuolit myös kolisivat itsekseen. Tähän myös eksäni
monta kertaa heräsi ja hän ei usko mihinkään yliluonnolliseen. Eipä
hänkään keksinyt mitään järkevää selitystä.
Onneksi muutin pois sieltä, ei ole missään muualla tuommoista ollut. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: papan tyttö
Päivämäärä: 11.1.12 12:55:13
Pappani kuoli n.5 vuotta sitten. Tämän jälkeen olen nähnyt hänet kahdesti.
Mummo ja pappa asuivat maatilalla, jossa on pihassa navetta joka ei ole
ollut toiminnassa moneen vuoteen. Mieheni kanssa monesti kesähelteillä
menimme navettaan viilentymään. Kerran juttelimme jostain ja mies
seisoi takanani. käännyin sitten katsomaan häntä ja pappani seisoi
hänen takanaan. Tuijotin heitä vähän aikaa ja juoksin ulos. Mieheni
ihmeissään tulee perässä ja kysyy mikä on kun olen ihan valkoinen. No
kerroin sitten ja tais vähän hulluna pitää :D
Toisen kerran näin pappani kun olimme kaverini mökillä. Mökillä on
ulkokäymälä ja oli jo syksy, eli illat olivat todella pimeitä. Lähdin
illalla yksin kävelemään käymälälle ja pelotti ihan hirveästi kun outo
paikka ja pilkkopimeää.. Yhtäkkiä pappani seisoo vierelläni, laittaa
käden olkapäälleni ja katoaa. Sen jälkeen ei pelottanut :) |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: ...
Päivämäärä: 11.1.12 16:13:00
Onhan näitä lisääkin kun vain muisteleepi, jännästi tulee omat kokemukset mieleen kun lukee toisten...
Mä olin nuorena sellainen "laitavalokuviakaikkiseinättäyteen"-tyyppi.
Kuvat oli lähinnä kaikki eläimistä, koiria, kissoja, heppoja, kaneja
jne. Ja huoneeni oli täynnä niitä, niiden kanssa piti olla tarkkana, jos
jonkin eläimen kuvan nurkka repsotti, se tarkoitti sitä että eläimellä
ei ole kaikki hyvin, laittamalla kuvan taas oikein paikoille asiat
palasivat normaaleiksi. Näin kuvittelin, en tiedä miksi. Huolsin kuviani
usein, laitoin paikoilleen ettei vaan kukaan eläimistä "kuolisi" eli
tippunut lattialle.
Sitten sitä alkoikin tapahtumaan, kuvia alkoi tippumaan ja väistämättä
ne kuvissa esiintyvät eläimet kuolivat. Pian oli pakko poistaa kaikki
kuvat seiniltä, en kestänyt omantunnontuskia siitä etten muka ollut
hoitanut kuviani paremmin. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: Mallorca
Päivämäärä: 11.1.12 18:58:59
"Talossa oli myös "pulinaihmisiä", öisin herättiin muutamia kertoja
siihen, että kuulosti kuin talossa olisi ollut suuri määrä ihmisiä.
Hyväntuulista puheensorinaa, josta ei kuitenkaan saanut selvää."
Tähän voi olla tietynlaisissa paikoissa ihan luonnollinen selitys. Mä
ihmettelin viime kesänä, kun nukuin aitassa että kuka puhuu ulkona tai
jossain lähistöllä. Ensin epäilin, että vieressä yöpöydällä oleva
patteriradio päästää läpi ääntä, mutta ei se ollut se. Kuulostelin ääniä
ja en osannut sijoittaa niitä mihinkään järkevään paikkaan. Sellaista
etäistä "puheensorinaa" ihan jatkuvasti. Ajattelin, että joku eläin
tekee sitä, lintu tai joku, kunnes tajusin että aitan kattovilloihin
pesii lepakot. Niillä on siellä poikaset, ja pitävät sellaista tasaista
mölyä koko ajan. Se ääni kuului vaan niin hyvin, kun kaikkialla oli
aivan hipihiljaista. Aitasta löydettiinkin kerran lepakko sisäpuolelta,
eli öisten äänten aiheuttaja oli todennäköisesti lepakkopesue.
"vessan joku veti, vaikkei siellä ketään ollutkaan,"
Mun opiskelukämpässä kävi myös tämän kaltaista. Pönttö jotenkin veti
itse itseään, siis ei tullut vettä pöntön puolelle, mutta sellainen
vetoääni kuului säiliöstä, joten kauempaa kuulosti ihan kuin joku olis
vetänyt vessan. Vanha pönttö, putkimies kävi fixaamassa jotain ja se
loppui sitten.
Näitä on mukavaa lukea, kirjoittakaa lisää! Vaikka olen useampaan
juttuun jo kirjoittanut omakohtaisia selityksiä näille jutuille, niin
kyllä mullakin on ollut vaikka mitä selittämätöntä elämässä, eli en
halua vähätellä kenenkään kokemuksia! |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: huh
Päivämäärä: 11.1.12 19:17:58
"Lähettäjä: yrmy
Päivämäärä: 11.1.12 07:40:21
joo täällä kans entinen vanha aholainen. Joo olihan siinä hevosessa
ruhjeita, kun kuolee hevosia täynnä olleeseen maneesiin. Laukkaradan
pelottavuus johtuu siitä, että hevonen on haudattu sinne. Jegor = jee
kari. Sori vaan oonollu aikanaan keksimässä kyseistä henkilöä ;)"
Siis mihin se hevonen nyt kuoli? Joku väitti että potkittiin kuoliaaksi
maneesiin, joku että kuoli sen jälkeen omaan karsinaansa ja joku taisi
väittää että koko tapausta ei ole sattunutkaan |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: yrmy
Päivämäärä: 11.1.12 20:08:12
eli se hevonen sai jonkun kohtauksen siellä maneesissa, oli ottanut
sitten osumaa/joku juossut päältä eli hevosessa oli ruhjeita. Kuoli
sitten, en muista kerettiinkö kiikuttaa karsinaan. On haudattu siihen
viereiseen metsään, jossa se laukkarata on. Multa löytyy jostain
vanhempien luota varmaan kuvia ja nimikin mokomalle kummitukselle :) |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: vera
Päivämäärä: 11.1.12 21:26:50
Tiesin masterchef voittajan viikkoa ennen finaalijaksoa. En seurannut
ko. ohjelmaa, ja luulin että telkkarista olin sivusilmällä nähnyt jo
finaalijakson.. Se jakso tuli siis noin viikko tämän jälkeen. Mies
kysyi juuri tällä viikolla, että kuka sen voitti, mie sanoin että se
silmälasipäinen.
Mulla on tapana katsoa kauppaan mennessä iltalehtien lööpit. Näin ihan
selvästi noin 2kk sitten, että toisen lehden lööpissä oli Ruotsin
kuningashuonetta koskeva uutinen. Vei koko sen tilan, mitä niissä on
tilaa. Kassoilla odotellessa huomasin, että sellaista lööppiä ei
ollutkaan, ei sinne päinkään. Saa nähdä, toteutuuko tämä lööppi vai
ei...
Neljä kertaa olen herännyt siihen, että mummoni vaatteisiin pukeutunut
ihminen seisoo sängyn vieressä. Viimeisimmällä kerralla tämä oli
jotenkin paha, kasvot eivät olleet tunnistettavissa. Tällä kerralla olin
hotellissa toisella puolella maata, nousin ylös ja katsoin vielä
vessan ovelta tätä olentoa, ennen kuin menin vessaan. Tasan vuosi tästä
viimeisimmästä kerrasta, mummoni kuoli. Kolme edellistä kertaa sattui
niin, että seuraavana aamuna mummon sai viedä lanssilla sairaalaan.. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: ertdfg
Päivämäärä: 11.1.12 22:58:09
Ed. topikissa kerroin, kuinka pimeänpelkoni hävisi kummituksen/enkelin
näkemiseen. Jännä, kuinka täällä monella on ollut samantyyppisiä
kokemuksia!
Olen tosiaan kokenut vaikka mitä outoa. Ilmeisesti se on sukuvika. Isäni
jo näki enneunia sukulaisten kuolemista. Isän äiti oli parantaja ja
jonkinlainen "noita-akka". Isän äidin isä oli kulkenut öisin kirkoissa,
ja tehnyt taikajuttuja pääkalloilla yms.
Kerron tähän kuitenkin jutun, joka ei ole sattunut minulle, vaan serkulleni.
Serkku oli morsiamensa kanssa vuokrannut mökin korvesta. Heillä oli
mukanaan koira. Oli talvi, ja paljon lunta. Auto oli pitänyt jättää
vähän matkan päähän. Mökissä oli tullut ilta, oli tietysti pimeää, ja
takassa tuli. Yht'äkkiä oli ovelle koputettu. Koira oli hirveästi
muristen syöksynyt piiloon sängyn alle. Serkkuni oli avannut oven,
siellä ei ollut ketään. Oli kiertänyt taskulampun ja pyssyn kanssa koko
mökin ja pihan, ei yhtään ylimääräisiä jälkiä. Koira ei ollut tullut
millään sängyn alta pois, oli vaan murissut siellä hurjana. Lopulta oli
saaneet koiran sieltä pois ja olivat säikähtäneet niin paljon, että
olivat lähteneet samantien pois mökiltä. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: laalaa
Päivämäärä: 12.1.12 17:00:51
Lähettäjä: Mallorca
Päivämäärä: 9.1.12 17:02:28
Ihmisen sisäinen kello voi olla minuutintarkka, tähän varmaan perustuu
sekin kun joskus on kausia että herää minuuttia ennen herätyskellon
soittoa.
-----------------------
vähä OT mut mulle käy usein niin et herään minuuttia vaille
herätyksen... se on aika erikoinen (ja ärsyttäväkin) tunne ku tajuaa
ettei ehdi enää nukahtaa uudelleen... |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: ...
Päivämäärä: 13.1.12 21:10:01
No hitto, kerron vielä pari ;)
Tämä tapahtui tallinomistaja pariskunnalle, missä minullakin myöhemmin oli hevonen.
Heidän tammansa oli jouduttu lopettamaan muistaakseni ähkyn vuoksi.
Tallilla oli aina iltaisin tapana ottaa hevoset sisälle jonka jälkeen
ulos vietiin heinät seuraavaa aamua varten. Hevoset olivat kaikki
sisällä ja sanotaan nyt vaikka Kaisa oli viemässä heiniä tarhoihin ja
hänen miehensä Mikko oli "pihatto"rakennuksessa touhuamassa jotain.
Yhtäkkiä kuului hirnahdus, ihan siitä tarhojen vierestä. Pian Mikko
alkoi viheltelemään (taisi säikähtää ;) ) ja Kaisa huusi mikolle
"kuulitko sinäkin?". Molemmat sen kuuli, mitään ei näkynyt ja molemmat
tunnisti heti sen tamman ääneksi.
Aamutallissa usein hevosten jo mentyä ulos joku muka jäi karsinaan.
Tiedättehän sen tunteen kun tietää että joku touhuaa jotain esim.
toisessa huoneessa tms.
Erään jo kuolleen hevosen karsinaan kun yritti laittaa toista ei siitä
tullut mitään, uusi tulokas vain tuijotti seinää ja "naksutti" niinkuin
joku alistuva varsa kokoajan, pakko se oli siirtää pois.
Minulle ei siellä tallissa mitään suuria tapahtunut, heinälatoon
mentäessä valot piti käydä laittamassa päälle sellaisesta pimeästä
nurkasta, AINA tuntui kuin joku olisi seissyt edessä, vaikka tiesin
ettei siinä mitään ole, ei kaappia, laatikko tms.
Sähköt tarhoihin laitettiin tallihuoneesta, eräänä päivänä sitten
reippaasti kävelin tallihuoneeseen aikeenani sammuttaa sähköt, huikkasin
vielä Kaisalle, että ootas käyn ottaa sähköt pois, siitä sohvan ohi
kävellessäni jokin(?) tuli eteeni ja pysäytti kävelyni kuin olisin
törmännyt toinen olkapää edellä seinään, ei siinä mitään ollut,
sähkötkään ei ollu päällä, ehkä joku halusi säästää vaivaa "ei sun tarvi
mennä" ;)
Myös muutama muu tallilainen kuuli tallissa näitä jo poismenneitä
hevosia, aina aamuisin kun muut oli viety ulos, usein moni menikin vielä
tarkistamaan että oliko sinne muka jäänyt joku.
Naapurissa asuva täti oli joskus sanonut jotain että "ainahan siellä on
ollut jotain pahaa"... tiedä sitten, ei meille ainakaan mitään pahaa
siellä tapahtunut ;)
Tsemppiä vaan uusille omistajille :) |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: hipsu
Päivämäärä: 13.1.12 23:01:29
Estonian uppoamisyönä heräsin aamuyöstä johonkin, en osaa sanoa mikä
herätti. Se myrsky toki tuntui Töölössäkin asti joten ihan mahdollista
et tuuli kolisti vanhan kerrostalon ikkunoita ja siihen hätkähdin.
Myöhemmin päivällä rupesi vaan kylmäämään tuo hereille hätkähtäminen,
mielikuvitus kun rupesi laukkaamaan ja ja mietin et josko olinkin
herännyt juuri uppoamishetkellä (en tullut silloin yöllä katsoneeksi
kelloa)... |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: Aloitus
Päivämäärä: 13.1.12 23:14:26
hipsu: mun kummisetä sanoi joskus kanssa, että oli sinä yönä
säpsähtänyt hereille (vieläpä "oikeaan" aikaan) ja ollut fiilis, että
nyt ei kaikki ole hyvin. Vasta aamulla uutisista selvisi tää
uppoaminen. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: talikonjatke
Päivämäärä: 14.1.12 06:45:10
Kummittelevat hepat on taallakin tuttuja :)
Suomessa ei mitaan ihmeellista tapahtunut, mutta kahdella tallilla,
ensin Irkuissa ja myohemmin Englannin puolella, olen kokenut kummia.
Irlannissa siis aloitin harjoittelijana tosi pienella laukkatallilla,
jossa vain muutama juoksija, paaosin kantavia tammoja ja varsoja.
Tallilla itsellaan ei ollut mitaan hullun pitkaa historiaa tai edes omia
kummitustarinoita, etta sinansa ei edes olleet "otolliset" puitteet
kummittelulle.
Ensimmainen kummittelu tapahtui, kun tein iltatallia ensimmaista kertaa
yksin. Olin hakemassa ladosta lisaa kuivikkeita kohta varsovalle
tammalle, kun joku tonaisi minut naama edella heinakasaan. Ihan kuin
joku olisi kylki edella taklannut, mutta eihan siella ketaan ollut.
Kaaduin kylla mehukkaasti ja sain viela kunnon mustelmat toiseen
polveeni, jolla otin betonin vastaan.
Saikahdin silloin etta onko kyse jostain hermostollisesta kohtauksesta
tms. mutta pari viikkoa myohemmin eras toinen ensimmaisia kertoja
iltatallia tehnyt harjoittelija kaadettiin samalla tavalla heinakasaan.
Tama tapahtui n. neljalle eri henkilolle, yhdelle pojalle jopa kolme
kertaa. Ei mitaan hajuakaan miksi, tallinomistajat ja tallimestari
olivat kuulleet tapauksista muttei heillakaan mitaan tietoa miksi.
Myohemmin Ita-Englannissa tyoskentelin yksityis- ja kilpatallilla, joka
sijaitsi lahella rannikkoa. Kyseiselle paikalle on historiassa tehty
useita viikinkihyokkayksia, ja myoskin tallilla oli pitkat perinteet mm.
kuninkaallisten hevosten kasvatuspaikkana ja kestikievarina
vuosisatojen saatossa. Lisaksi tallin paikalla on ollut rakennuksia ja
raunioita varhaisesta keskiajasta lahtien, eli tarinoita riittaa yllin
kyllin.
Ensinnakin tallilla oli kummitushevonen, joka kuulemma asuu
nurkkakarsinassa vanhassa tallissa. Tarinan mukaan tallista oli valittu
uutta nuorta ratsua vasta valtaan nousseelle Henrik VIIlle (sen
kuuluisan Henrik VIIIn isa), ja tama nykyinen kummitushevonen oli ollut
muutaman ehdokkaan joukossa. Kummitushevonen oli ollut vahvoilla tulla
valituksi, mutta osaamaton tallipoika oli edellisena iltana liikuttanut
sita varomattomasti, ja se oli murtanut jalkansa ja jouduttu
lopettamaan. Ja nykyisin se kuulemma kiertelee tallin alueella
pelottelemassa tallityontekijoita kostoksi tai muuten vain harmissaan.
Toinen kummitustarina liittyy viikinkeihin ynna muihin kahinoihin,
historian saatossa ihmiset ovat todistaneet milloin mitakin. Vanha
kivikirkko on keskiyolla ollut ilmiliekeissa ja sinne lukittujen,
kuoliaaksi palavien ihmisten huudot ovat kuuluneet selvasti. Viikinkien
teurastuksissa kuolleet kylalaiset kummittelevat milloin missakin,
yleisimmat ovat kalastajan nuori vaimo, julmasti raiskattu ja mestattu,
seisomassa rannikon kallioilla ja odottamassa miestaan kotiin, tai
seppa, joka ilmestyy paikallisille kengittajille vahtien naiden tyota ja
pitaen naista huolta.
Sitten omiin kokemuksiin: olimme kahden muun tyton kanssa hakeneet
hevosia sisalle, kun joku meista kaanty katsomaan taakse ja huusi, etta
hei odottakaa siella on viela joku. Otin hanen taluttamansa hevosen ja
han juoksi portille hevosta huutelemaan ja jalkaisin koluamaan laidunta
lapi. Eihan sielta mitaan loytynyt. Naurettiin vahan talle
"puusilma"-tytolle, kunnes toisen kerran nain ihan selvasti laiduntavan
tumman hevosen samalla laitumella, jossa ei silloin saanut hevosia
pitaa kun oli myrkytetty jotain rikkakasveja. Tottakai lahdin samantien
hakemaan hevosta, mutta laidun oli tyhja. IHAN VARMASTI se hevonen oli
siella! En tieda oliko se sitten tama tarinan kummitushevonen, mutta
ei se mitenkaan uhkaava tai pelottava ollut.
Toisen kerran kavelytin eraan vanhan herran lahes yli kolmekymppista
taykkariruunaa, vanhaa estetykkia, herrasmies kuin mikakin. Koko matkan
minulla oli voimakas tunne, etten ollut yksin. Ruunavanhuskin tuntui
valilla katselevan sivulleen ja valilla jopa "sosialisoivan" itsekseen,
ja olen ihan varma etta kuulinkin jonkin liikkuvan vierellamme.
Myohemmin kun palasimme samaa reittia takaisin, oli meidan jalkien
vieressa toisen hevosen kavion jaljet. Muuta hevosta siella ei ollut
voinut kulkea, ranta on pienehko, avoin ja kallioilla suljettu, eli
sinne paasee vain rannan toisesta paasta. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: mitätä
Päivämäärä: 14.1.12 07:11:00
Lähettäjä: yrmy
Päivämäärä: 11.1.12 07:40:21
joo täällä kans entinen vanha aholainen. Joo olihan siinä hevosessa
ruhjeita, kun kuolee hevosia täynnä olleeseen maneesiin. Laukkaradan
pelottavuus johtuu siitä, että hevonen on haudattu sinne. Jegor = jee
kari. Sori vaan oonollu aikanaan keksimässä kyseistä henkilöä ;)
----------------
Noh, en tiedä minä vuonna olette "Jegorin" keksineet, mutta kyllä me
ainakin Jegorista puhuttiin jo ihan Ahon tallin alkuvuosina, eikä ollut
Karin kanssa mitään tekemistä =) Voihan tästä tietenkin olla useampikin
tarina, tiedä sitten...
Mutta karsinaansa se heppa kuoli, minusta se haudattiin siihen tallin nurkille, ei laukkaradalle..? |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: huomio
Päivämäärä: 14.1.12 08:20:57
Onko muilla tullut mieleen kuinka omituista on, että tähän topiikkiin
ei KUKAAN skeptikko ole tullut sivusta huutelemaan: " hakekaa
lääkitystä pliis...haluaisin NIIN nähdä jotain
yliluonnollista...Skeptis hei kuulkaa maksaa paljon
kummitustapaamisista...yms"!?
Nyt tämä hiljaisuus sillä rintamalla tuntuu niin luonnottomalta että oikein kylmää... :))) |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: -
Päivämäärä: 14.1.12 08:43:42
Meidän tallilta jouduttiin taannoin lopettamaan lauman johtajahevonen,
ja se haudattiin ratsastuskentän viereiseen metsikköön. Tallin hevoset
myös tarhaavat ko. ratsastuskentällä.
Pitkään (useita viikkoja) tapahtuneen jälkeen muut hevoset käyttäytyivät
kummallisesti juuri haudan puoleisessa kentän nurkassa. Vapaana
ollessaan ne peruuttelivat pois päin nurkasta, aivan kuin "väistivät"
jotakin ja tuijottelivat kiinteästi haudan suuntaan. Olihan siellä
tietysti tuijottamistakin, kun maata oli myllätty, mutta kummallisen
pitkään tuota jatkui.
Edelleen vuosien jälkeen yksi tallin hevosista (pisimpään sen lopetetun
kanssa elänyt) keksii aina kentällä jotain kommervenkkeja juuri haudan
puoleisessa kulmassa. Säikkyy tai on säikkyvinään.. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: hipsu
Päivämäärä: 14.1.12 09:49:20
Aloitus:ihan menin taas kananlihalle kun luin sun viestin. En siis ollu ainoo jonka jokin oli herättäny sinä yönä. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: yrmy
Päivämäärä: 14.1.12 09:58:39
eli itse oli ns.iso tyttö jo tallin alkuaikoina, vanha akka siis nyt
jo. Pelleiltiin sitten siinä tyypillistä teinien touhuja ja joku
huuteli jotain tyyliin "jee kari tullee tms" no jotkin pikkutytöt
sitten kyselivät, että kuka seon se Jeegori? Ja siitähän me sitten ne
kunnitusjutut keksittiin. En tiedä mistä teidän jutut on, mutta itse
tosiaan aholl kulkenut ihan alusta asti ;) |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: oide
Päivämäärä: 15.1.12 00:41:45
Olimme viime talvena ajamassa kahella eri autolla helsingistä ylöspäin.
Meidän auto meni eeltä ja toinen auto tuli noin 100km jäljessä. Ei
oltu vielä läheskään jyväskylässä, oliskohan sinne ollu matkaa vielä
joku reilu 100km. Näin yhäkkiä sellasen välähdyksen kolarista ja tuli
kylmänväreet, sanoin kaverillakin tästä. Meni ehkä noin 5min kun
toisesta autosta soitettiin, että ajoivat juuri kolaripaikan ohi.
Sillon tuli jotenki tosi huono olo.
Sitten nyt uutena vuotena päätettiin lähtiä käymään kaverin luona joka
asuu eri paikkakunnalla, 150km päässä. Sanoin jo ennenkuin lähettiin,
että mulla on sellanen tunne että tää reissu ei mee putkeen. No meno
matka meni hyvin, mutta tulomatkalla paukautettiin sitten porotokan
päälle :/ |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: vahinko
Päivämäärä: 16.1.12 00:12:02
kirjoitin jo aiempaan ketjuun joitain juttuja, eri nimellä nyt kun en
jaksa muistaa mitä käytin silloin... Mulle on käynyt muutaman kerran
myös niin, että jostain syystä tulee olo että jotain ei pidä tehdä.
Esimerkiksi mulla on huono tapa ajaa keltaisilla vielä risteyksissä,
periaatteessa saisin varmaan sakot jos olisi poliisisetä paikalla. No
kerran taas valo vaihtui keltaiseksi, näin sen jo kaukaa , normaalisti
olisin kaasuttanut risteykseen ehtiäkseni, mutta jotenkin tuli olo että
nyt ei kannata ja jarrutin... Onneksi, ennen seuraavia valoja oli
ratsia, johon olisin siis joutunut jos olisin tapani mukaan kaahannut:)
Muutamia vuosia sitten näin paljon enneunia, ne olivat aina
samanlaisia, aina tapahtui onnettomuus ja lopulta tiesin jo aamulla
television avatesssani että jossain päin maailmaa on tapahtunut paljon
ihmishenkiä vaatinut onnettomuus, useimmiten junaturma. Jostain syystä
en ole enää vuosiin nähnyt näitä. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 16.1.12 01:11:45
Heh, meillä on varmaan kummituskoira kun olen useita kertoja tuntenut
asunnossani ihan selvän koiran hajun. Ilmestyy yhtäkkiä ja häviää
sitten. Koiraa ei ole koskaan ollut.
En nyt tuohon oikeasti toki usko. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: Tinna
Päivämäärä: 16.1.12 05:48:58
"Monesti kun illalla katsoin telkkaria olohuoneessa (keittiö ja
olohuone vierekkäin) alkoi keittiöstä kuulua hirveää kolinaa, joka
liikkui pikkuhiljaa seinänviertä pitkin lähemmäs olohuonetta."
Me asuttiin myös rivitalossa, jossa kuului kolinaa seinien sisältä ja
katosta. Välikatossa ja seinien sisällä paineli joku hemmetin rotta tai
orava tai mikä lie. Kyllä pelotti, kun se ohuen seinän sisällä meni,
vaikka "tiesi" ettei se kolistelija siitä läpi tule. Edellinen asukas
ilmeisesti ajatteli että tulee, koska jääkaapin alla oli hiirenloukku.
:D
| |
Lähettäjä: :--:
Päivämäärä: 16.1.12 15:25:34
Kuollut kummittelee:
http://forum.hevostalli.net/read.php?f=9&i=4799247&t=4784780
Kuollut kummittelee 2:
http://forum.hevostalli.net/read.php?f=9&i=4835979&t=4835979
Jatketaan tänne! yllä eka ja toka topiikit. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: =)
Päivämäärä: 16.1.12 15:51:51
Mulle kävi joskus serkkuni talossa aika karmiva asia. Talo on
rakannettu todella vanhan hautausmaan päälle joskus todella kauan aikaa
sitten. No, illalla olin serkkuni ja siskoni kanssa talossa
kolmistaan. Menin suihkuun ja näin saunanovesta aivan kuin joku muu
olisi pessyt hiuksiani kuin minä itse. En pystynyt liikkumaan ja olin
ihan kauhuissani. Lopulta pääsin ulos suihkusta ja kerroin serkulleni
ja siskolleni. He tietenkin nauroivat koko asialle. Heti kun he
alkoivat nauraa ja haukkumaan minua hulluksi niin telkkari meni päälle
ja alkoi näyttämään jotain todella vanhaa ohjelmaa, joka oli
mustavalkoinen. Myös olohuoneen valo särkyi rikki ja juoksimme ulos
talosta naapurin luokse. Naapuri toi meidät takaisin sisälle ja itkin
hysteerisesti vain. Lopulta uskalsimme lähteä pois talosta kun olin
saanut vaatteet päälle. Juostessamme ulos kuulosti aivan kuin joku olisi
juossut perässä korkokenkien kanssa. Onneksi eivät enää asu talossa.
Muuttivat juuri kaikkien tuollaisten tapausten takia pois talosta. Olisi
vielä monia juttuja kerrottavana tuosta talosta, mutta tuo saa nyt
riittää. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: jaa
Päivämäärä: 16.1.12 19:36:22
Äitini ei ole yhtään sen tyyppinen ihminen joka uskoo kummituksiin, on
tosi rauhallinen ja järkevä. Mutta hän oli nähnyt kummittelua eräässä
vanhassa talossa jossa tätini silloin asui.
Muut lähtivät illalla saunaan ja äiti jäi nukuttamaan minua (olin
vauva). Yhtäkkiä valot huoneesta sammuivat ja syttyivät, sitten oven
kahva painui alas ja ovi avautui itsestään...ja meni sitten taas samalla
tavalla kiinni.
Äiti kertoi ettei hän pelännyt, katseli vaan mitä tapahtuu. Siinä
talossa oli ennenkin tapahtunut samoja asioita joten se ei ollut
äidilleni yllätys, hänen siskonsa oli kertonut vastaavaa tapahtuneen
pitkin aikaa.
Siinä talossa kävi pappi siunaamassa talon ja kummittelu loppui siihen.
Joskus asioilla on myös luonnollinen selitys. Toisen tätini saunalla
mellastaneet "aaveet" olivat todennäköisesti ohikulkijoita jotka siellä
yöpyivät. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: Uggo
Päivämäärä: 16.1.12 20:41:40
Aikoinaan ostettuamme nykyisen talomme, tapahtui kummia asioita. Olimme
serkkuni kanssa purkamassa muuttolaatikoita, mieheni oli töissä, joten
olin saanut serkkuni auttamaan minua. Tilalla on iso navetta, joka oli
-70 luvulla palanut ihan kokonaan. Tilalle oli rakennettu juuri
samanlainen navetta, kuin palanutkin oli. Siinä purkaessamme
laatikoita, alkoi kuulumaan ihme töminä, niinkuin joku iso hevoslauma
olisi laukannut pellolla tms. Menimme serkkuni kanssa ulos katsomaan
näkyikö siellä mitään, no eihän siellä mitään ollut ja lähin naapuri
asuu 3 km:n päässä ja hällä ei eläimiä ollut. Ja omatkaan hevoseni
eivät vielä olleet kotiutuneet, ennenkuin saisimme navetan rempattua.
No, ääni jatkui vielä vähän aikaa ja sitten tuli hiljaista.
Unohdimme koko jutun, kunnes taas seuraavana iltana töminä alkoi, tällä
kertaa olimme mieheni kanssa kotona ja hänkin kuuli ja ihmetteli asiaa.
Emme keksineet mitään järkevää selitystä sille, että mikä sen töminän
aiheutti.
Töminä jatkui aina iltaisin, ei ihan joka ilta, mutta useasti kuitenkin.
Emme enää kiinittäneet siihen liiemmin huomiota. Kunnes se loppui
siihen, kun remppasimme navetan pihatoksi, purimme kaikki lehmäkarsinat
pois.
Jälkeenpäin tuli mieleen, että lehmät olivat kuolleet silloin -70
luvulla tulipalossa, että olisimmeko "vapauttaneet" niiden sielut, kun
purimme lehmäparret pois ja ne pääsivät vapauteen, koska töminä loppui
siihen.. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: Mallorca
Päivämäärä: 16.1.12 21:32:23
Epämääräiset töminät ja nakutukset voi johtua joskus siitäkin, että
jossain lähistöllä louhitaan kalliota. Joissain paikoissa maan rakenne
on jostain syystä sellainen, että jos traktorilla tms painavalla
ajoneuvolla ajaa kauempana, tuntuu töminä ja tärinä pitkänkin matkan
päähän (ei kyllä mihinkään satojen metrien päähän)...Nämä ei tietenkään
selitä läheskään kaikkia asioita, mutta maaseudulla tuppaavat joskus
myöhäänkin iltaan louhia. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: mangusti
Päivämäärä: 16.1.12 22:04:06
Kaverillani oli muutama vuosi sitten vanha hevonen joka oli minulle tosi tärkeä..
Eräänä yönä näin todella ahdistavaa unta, että menin kaverini luo ja
kysyin että missä hevonen on kun se ei ollut tallissa eikä laitumella ja
kaverini sanoi että se oli jouduttu yllättäen lopettamaan.
Tasan kaksi viikkoa tämän jälkeen näin taas ihan kauheaa unta, missä
silloinen poikaystäväni loukkaantui vakavasti. Unessa oli myös hevosia.
Ahdistava tunne oli koko päivän ja odotin kauhulla että koska soitetaan
että joku on kuollut tms. Tuijotin kelloa koko päivän, isä tuli töistä,
poikaystävä tuli töistä ja kaikki oli ihan ok ja huokaisin
helpotuksesta.
Kymmenen aikaan illalla soi puhelin ja kaverini kertoi että hänen
hevosensa on loukkaantunut laitumella ja joudutaan luultavasti
lopettamaan aamusta ja kannattaa tulla katsomaan jos haluan vielä nähdä
sen... |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: J
Päivämäärä: 16.1.12 22:32:20
Minä se vasta vanhaa Ahon sakkia olenkin. Nykyselle laukkaradalle on
haudattu Winski hepo. tai eihän siellä silloin mitään rataa edes ollut.
Olisipa hauska pitää jokin meeting meidän vanhojen kanssa :DD
Nää jutut on kyllä niin legendaa ja hauska lukea miten tarinat muuttuu, nyt kun oma tyttö on sen ikäinen et käy siellä. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: yrmy
Päivämäärä: 16.1.12 22:35:07
samoin minä ;)
Pitäis pitää joskus joku tosi sennu leiri aholla :D
Joo, kyllä se on hauska kuulla kun nämä "mukavanhat" kertoo niitä meidän keksimiä juttuja totena :D |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: mnmnm
Päivämäärä: 16.1.12 22:44:51
Katoitteko Jimiltä sen "Outoa vai mitä?"-ohjelman?
Aika karmea oli se talo, jossa limaa valui seinillä.
Joku tutkija väitti, että poltergeist johtuu ihmisen itsensä stressistä tjms., en oikein usko. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: jostaisyystänimett
Päivämäärä: 17.1.12 01:50:15
Tähän jäikin totaalisen koukkuun. Aika karmivia tarinoita, mutta myös hyvin mielenkiintoisia!
Olin pitkään sitä mieltä, ettei ole olemassakaan mitään henkiolentoja,
kummituksia sunmuita. Tai enneunia.. Kunnes sitten näin enneunia, ja se
olikin pelottava kokemus! Ensimmäinen tuollanen varsin selkeä
toteutunut uni oli todella ahdistava. Näin unta, että olin mummuni ja
vaarini luona. Istuin tietyssä tuolissa (enkä yleensä edes istunut
siinä tuolissa, siksi se kai jäi siitä unesta mieleen), ja oli hyvin
ahdistava tunnelma, mitä ei heidän kodissaan yleensä ollut. Unessa
kuoli joku läheiseni, enkä pystynyt ihan täysin määrittämään, että
kuka. Mutta istuin siinä tietyssä tuolissa, kun vanhempani tuon
kertoivat... Seuraavana päivänä oli isänpäivä, ja olimme menossa
mummuni ja vaarini luokse isänpäiväkahville, isoveljeni tuli minut
hakemaan tallilta. Mietin vielä tuota unta ratsastaessani, ja
muistaakseni jollekin mainitsinkin tallilla nähneeni ikävää unta tms.
Vanhempani olivat olleet yötä kauempana ystäviensä luona, ja tulivat
sitten mummulle... Ja kun he tulivat, kertoivat, että kummitätini oli
nukkunut pois edellisenä yönä. Ja kun tuon kertoivat, istuin juuri
siinä tuolissa kuin unessakin, vanhempani seisoivat juuri samassa
kohtaa... Enkä siis mummulle mennessäni enää muistanut koko unta
lainkaan. En myöskään muista enää, miksi menin eri tuolille istumaan,
kuin yleensä. Kummitätini sairasti alzheimeria, mutta minä en ollut
kuullut, että hänen tilansa oli heikentynyt... En siis tiennyt sitä.
Tuli todella, todella ahdistunut olo kun tajusin, että olin nähnyt tuon
tilanteen unessani...
Toinen uni oli samana syksynä, viikkoa-kahta myöhemmin. Olin puhunut
tuosta ekasta unesta parille luottoystävälleni ja todennut, etten halua
enää kokea samanlaista. Yhtenä aamuna kuitenkin heräsin uneen, jossa
oli hevonen talliltamme. En pystynyt määrittelemään, mikä hevonen oli
kyseessä, mutta näin, miten se lopetettiin pellolla, jonne on haudattu
muitakin hevosia. Kun kerroin tuosta unesta ystävälleni, hän sanoi mikä
hevonen se oli... Olin todella pelästynyt pitkän aikaa, olen useasti
tuon jälkeen nähnyt unia läheisten kuolemasta, mutta ne eivät ole
toteutuneet. Toivon, etten joudu enää kertaakaan tuohon tilanteeseen, se
on aivan hirveä tunne...
Pitkän pitkän aikaa näin sellaista unta, että isomummuni kuoli essin
nimipäivänä. Näin ei lopulta kuitenkaan käynyt, jonakin vuonna tuohon
aikaan isomummu kyllä sairasti keuhkokuumetta (reilusti yli
satavuotiaana), mutta selviytyi siitä vastoin kaikkien oletusta.
Tallilta onkin paljon erilaisia juttuja kuullut, vanha talli, alunperin kivinavetta. On rakennettu 1800-luvulla.. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: -ansk
Päivämäärä: 17.1.12 03:02:55
Vaarini kasvatti minut, sillä vanhempani kuolivat auto-onnettomuudessa
ja mummi kuoli syöpään jo ennen syntymääni. Olimme todella läheisiä ja
vaarin eturauhassyövän pahennettua lähennyimme entisestään. Vaari
vietiin saattohoitoon, jossa kunto romahti todella nopeasti.
Saattokodissa hän ehti asua tasan kuukauden, kunnes kuoli
edelliskesänä. Viikko ennen kuolemaansa vaari tarrasi yhtäkkiä minua
kädestä sanoi "älä pelkää tulevaa", vaikka muuten ei saattokodissa
puhunut sanaakaan, ei hoitajille eikä minulle, koska oli niin huonossa
kunnossa että nukkui suurimman osan ajasta. Vaari kuoli tasan kello
08:20 ja vielä tänäpäivänäkin saatan kesken yöunien herätä kello 08:20.
Vaarin kuoltua tyhjentelin hänen asuntoaan tavaroista ja löysin pienen
lahjapaketin, jossa luki nimeni. Avasin paketin ja siellä oli vanha
koru, jonne oli kaiverrettu päivämäärä, jolloin paketin löysin
(15.7.2011). Se oli todella pelottavaa ja omituista. Olen myös monesti
tuntenut vaarin läsnäolon elämässäni ja uniinkin hän on ilmestynyt monet
kerrat, viimeisin juuri muutama päivä taaksepäin ja tuli lämpimästi
halaamaan ja sanoi vain "pitäkää puolianne". Jokaisessa unessa vaari on
sanonut jotain tuon tapaista, ja olen yrittänyt miettiä niiden
tarkoitusta. "Älä pelkää tulevaa", "Selviät siitä", "Pitäkää puolianne",
nuo ovat ehkä mieleenpainuvimpia. Mitä minun pitäisi pelätä? Mistä
selviän? Merkillistä. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: figaro
Päivämäärä: 17.1.12 19:02:34
nuihin juttuihin, että hevoset pelkää esim.johtajatamman karsinaa tai
hautapaikkaa voi olla ihan luonnollinen selitys, nimittäin hajut.
Esim.ruumiin mädätessä, maasta nousee kaasua, jossa on myös tuota
ominaistuoksua, ihminen ei sitä haista, mutta esim.ruumiskoirat ja
varmaan hevosetkin haistavat.
Samoiten karsinassa voi välillä haiskahtaa voimakkaammin johtajan läsnäolo :)
Mutta en ole silti skeptikko eli lisää :) |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: jep
Päivämäärä: 18.1.12 22:19:34
Näin yks yö unta kuolleesta vasikasta. Ruskea vasikka tarhassa jalat ylöspäin palloksi kaasuuntuneena.
Noin tunti unen jälkeen lähdin töihin ja ihmeekseni yksi vasikka oli
hirttääntynyt karsinassa parsirakenteisiin. Väri meni pieleen,tämä oli
musta.
Jotenkin kummallinen uni ja pelkään näkeväni lisää.:(
Eikä ollut ekakerta,kun näin tälläisiä.:( |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: lapinakka
Päivämäärä: 18.1.12 22:25:11
Oman lapsuudenkotini tienoilla sanotaan kummittelevan "Aholaisen
talon". Sukutilamme sijaitsee tuppukylän reunamilla ja keskustaan on
matkaa noin kymmenen kilometriä. Oman kokemukseni lisäksi mm.
äidilläni, eräällä perhetutulla ja monella vanhempaa sukupolvea
olevalla on kylällämme kokemuksia tästä omituisesta harhasta.
Ensiksi oma kokemukseni: olin juuri saanut ensimmäisen autoni ja ajoin
kaverin kanssa kyläteitä pitkin(kaveri istui samassa autossa, minä
ajoin). Maisemat oli tutut ja oltiin ajettu monet kerrat jo ohi eräästä
paikasta kun yhtäkkiä kaveri tokaisee että onko tuossa muka ollut talo.
No pysäytettiin tien reunaan ja pellolla metsän rajassa seisoi vanhan
näkönen rapistunut tönö. Tuli jotenkin semmoinen käsinkosketeltavan
ahdistava tunnelma joten hypättiin äkkiä autoon ja kaahattiin tiehemme.
Kun seuraavan kerran ajettiin ohi niin pelto oli tyhjä eikä taloa
missään.
Perhetuttumme(nykyään seitsenkymppinen) oli 1990-luvun alkupuolella
marjastamassa siskonsa kanssa metsässä muutaman kilometrin päässä
kotitilastamme. Olivat sitten erkaantuneet omille teilleen etsiäkseen
laajemmalta alueelta. Tämä tuttumme oli sitten löytänyt puolukkamarikon
aivan punaisenaan marjoista ja alkanut poimia. Oli poimiessaan
siirtynyt roiman matkan eteenpäin katsomatta lainkaan ympärilleen ja
kun oli siinä noussut selkäänsä suoristaakseen, niin olikin huomannut
seisovansa aivan muutaman metrin päässä talon nurkasta. Ihan selvästi
oli nähnyt sammalet ja rapistuneet maalit talon nurkkalaudoissa ja
kiertänyt jopa tönön ympäri, kunnes oli jotenkin joutunut menemään
sankan pusikon lävitse niin että näköyhteys siihen katosi. No, kun oli
taas eteensä nähnyt niin talon paikalla oli sankkaa metsää vain. Saman
tien oli tuttumme törmännyt siskoonsa joka oli tullut samoja jälkiä,
eikä sisko ollut missään vaiheessa huomannut minkäänlaisia rakennuksia.
Äidilläni on parikin kokemusta samaisesta ilmiöstä. Molemmilla kerroilla
oli ollut ratsastamassa lähimetsissä. Ensimmäisellä kerralla oli
mennyt yksin vanhalla suomenhevosella keskellä metsää tuttua reittiä,
kun yhtäkkiä ennen pomminvarma hevonen oli iskenyt kaviot tantereeseen
ja peruuttanut silmiä pyöritellen. Samalla oli iskenyt jostain kamalan
ahdistava olo äidille. Siinä se talo oli keskellä kulkureittiä sievästi
nököttänyt. Oli äiti aika äkäseen kääntänyt pollen ja antanut sen
juosta kiitolaukkaa kotio. Oli mennyt monesti ennenkin samaa reittiä ja
mitään taloa ei ollut koskaan näkynyt lähimaillakaan. Toisella
kerralla oli ollut ratsastamassa vanhemman ystävänsä kanssa(kyläläisiä)
jolla oli kokemuksia metsän ilmiöistä. Talo ilmaantui kivenheiton
päähän kuin tyhjästä ja hevoset pillastuivat ja ryöstivät kiitolaukkaa
aina tallin pihaan asti. Äitini ystävä oli vain tokaissut että
"Aholaisen piru se kummittelee taas".
Monet kyläläisistämme ovat myös jakaneet kokemuksiaan Aholaisen talosta.
Joku siitä tiesi kertoa että on ollut oikeasti pystyssä 1800-luvulla
ja palanut aikaa sitten ja talon väki kuulemma ollut tunnettu
erikoislaatuisuudestaan. Kivijalkaa ei ole löydetty ja kaikki joilla on
ollut tarkempaa tietoa kummitustalosta ovat jo kuolleet. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: o_O
Päivämäärä: 18.1.12 22:46:17
huiiiii toi aholaisen talo! :S mitähän sieltä sisältä löytyis, jos menis käymään? nonni, en taida nukkua ens yönä... |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: NaaNaa
Päivämäärä: 18.1.12 23:29:35
Itse en ole kummituksia ikinä nähnyt mutta enneunia olen nähnyt, en vaan mitään "pelottavia"
Usein vaan tulee sellainen huono fiilis että jotain pahaa tapahtuu ja joka kerralla on osunut oikeaan.
Ensimmäisen kerran minkä muistan sain kuulla että mummini on sairastunut
syöpään, muitakin on paljon mutta ei niin pahoja kuin viimeisin huono
fiilikseni.
Silloin oli perjantai ja oli jo aamusta asti tosi sellainen painostava
ja huono olo, oltiin miehen ja lasten kanssa ulkona ja sanoin
miehelleni että tänään tapahtuu jotain kauheeta. Sunnuntaina sain tietää
että eräs ystäväni kuoli perjantai iltana autokolarissa. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: tämä
Päivämäärä: 19.1.12 02:19:29
Minäkin olen nähnyt enneunia, mutta ne ovat olleet lähinnä arkipäiväisistä asioista.
Isäni sensijaan on nähnyt enneunia esimerkiksi oman isoäitinsä
kuolemasta. Olen tämän tänne joskus aikaisemminkin kertonut, mutta
kerron uudelleen.
Isäni unessa hän oli sisarustensa kanssa käymässä isoäitinsä luona.
Isoäiti asui yksin metsän keskellä olevassa vanhassa talossa. Unessa
isoäiti oli kadonnut ja isäni sekä tämän sisarukset olivat lähteneet
etsimään tätä. Isäni oli unessa löytänyt isomummon jalanjäljet talon
nurkalta lumihangesta ja hän lähti seuraamaan niitä. Hetken päästä hän
huomasi olevansa metsässä, jossa kasvoi korkeita kuusia. Jalanjäljet
johtivat korkeimman kuusen luo, jota vasten oli asetettu tikapuut.
Tikapuiden juurella oli ollut isomummon yöpaita siististi laskostettuna.
Isomummoni kuoli seuraavana aamuna. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 19.1.12 02:35:53
Minun kaikki lemmikkini ovat käyneet heittämässä hyvästit yhtä yötä ennen kuolemaansa.
Olin työmatkalla ja jätin kotiin kaksi tervettä nuorta lemmikkikania.
Matkalla näin unen jossa toinen näistä pupuista tuli luokseni.
Olin unen ja valveen rajamailla, siinä tilassa missä ollaan kun ollaan
juuri nukahtamassa. Yhtäkkiä tunsin kun toinen pupuni hyppäsi pääni
viereen tyynylle ja jäi siihen makaamaan. Tunsin miten suru hyökyi
ylitseni, tunsin pupun karvan ohimoani vasten ja luopumisen tuska tulvi
mieleen. Yhtäkkiä tajusin että olin hotellissa 300 km päässä pupusta ja
pelästyin ihan hirveästi, repäisin silmäni auki ja eihän siinä
vierellä mitään pupusta ollut.
Kokemus oli niin yllättävä että valvoin koko yön. Töissä sitten
aamuvarhaisella kesken kokouksen huomasin että kotoa oli tullut 6
puhelua ja ko. pupu oli sitten edellisellä yöllä täysin yllättäen
kuollut.
Puoli vuotta myöhemmin olin kotona. Toinen jälkeenjäänyt pupu hyppeli makuuhuoneessamme kun menin nukkumaan ja voi hyvin.
Yöllä näin unta että olin isossa valkeassa huoneessa jonka lattialla
istuin tuo pupu sylissäni. Tiesin että sen oli nyt mentävä mutta etten
saisi surra, olin silti kauhean surullinen.
Aamulla pupu löytyi kuolleena. Iän puolestä nuori emmekä vieläkään tiedä
mihin meni. Yhtä pisaraa en aavistanut ja oli kauhea järkytys.
Lapsena koirani kuoli myös yllättäen. Tai vanhempani siis tiesivät että
koira oli hyvin sairas eikä sillä olisi paljon elinaikaa mutta fiksusti
olivat päättäneet tämän salata minulta. Järkytyin kun tulin eräänä
päivänä kotiin ja koira oli henkitoreissaan sänkyni päällä ja menehtyi
pää sylissäni.
Tuonä yönä näin unta missä olin siinä valkeassa huoneessa josta jo
mainitsin ja siinä oli myös koirani, uskomattoman elävänä ja iloisena.
Myös jonkun toisen läsnäolo tuntui vahvasti ja se toinen sanoi minulle
että "(koiran nimi):lla on nyt kaikki todella hyvin ja siitä pidetään
huolta. Älä itke."
Aamulla heräsin ihana lohtu pikkutytön sydämessä.
Mainitsemani puput olen myös nähnyt unessa jälkeenpäin, yhdessä ja
riemukkaissa, onnellisissa tunnelmissa. Toivon että heillä on nyt kaikki
hyvin. Tämä saattaa olla pelkkää mielikuvitusuntakin mutta nuo pupujen
lähtö-"unet" eivät sitä kyllä olleet. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: Hanna
Päivämäärä: 19.1.12 10:03:21
Heräsin viime yönä ilman mitään syytä ja tunsin selvästi hajuveden
tuoksun, oli tosi voimakas, enkä tunnistanut kenelle kuuluu. haju
hävisi tosi nopeasti ja mietin vaan, että onkohan mummo käyttänyt
joskus tuota. Käänsin kylkeä ja jatkoin unia.
Minulle on läpi elämäni tullut eteen "selittämättömiä" yms. Välillä
voimakkaita, välillä pelkkiä aavistuksia. on ollut mielenkiintoista
lukea teidän juttuja. Skeptikot ovat varmaan sitä mieltä, että me
toisillemme tuntemaatomat olemme kaikki jonkin suuren joukkohysterian
vallassa! :D |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: hio
Päivämäärä: 19.1.12 11:11:25
Oletteko muuten katsoneen JIM kanavalta tulevaa sarjaa outoa vai mitä?
Mitenkä tutkijat/skeptikot yrittivät selittää sitä veriplasman valumista
seiniltä, itseltä jäi tästä katsomatta kun täytyi lähteä
liikenteeseen.
Tuollaista ei kai noin vain selitetä millään luonnollisella?
ja näin viimeyönä unta siitä valokuvasta joka oli otettu ullakolta, se mies siinä hirressä. :/ |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: sepi
Päivämäärä: 19.1.12 15:31:16
Itsellenikin lemmikkivainaa ilmestyi unessa josta jäi niin kamala tunne
että heräsin itkemään. En tosiaan tiennyt kys. sairaudesta joka
lemmikin vei, mutta unessa tiesin että kuolema korjasi terveen ja
nuoren. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: näpsy
Päivämäärä: 19.1.12 15:50:32
Hanna: sinua kävi mummo tai muu sitä hajuvettä käyttänyt moikkaamassa.
Todennäköisesti juuri mummo, koskapa hän tuli ensiksi unissakin
mieleesi.
Vaihtoehtona on ilmastointiaukosta tullut hajuveden pölähdys, joten valitse tästä :).
Itse kallistun mummo-selitykseen. Näitä vastaavanlaisia sattuu myös
omalle kohdalle ja asun omakotitalossa, joten ilmastointi on pois
selityksestä.
Hienoa on ollut todeta, että tämä topiikki on saanut olla ihan omassa rauhassaan ilman "räyhähenkiä". |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: Suvipimu <3
Päivämäärä: 19.1.12 16:57:51
Eläinlääkäri lopetti koirani piikillä keittiön lattialle, ehdin viettää
sen kanssa pitkän ajan itkien ja odotellen lääkäriä saapuvaksi. Jotain
vuosi kuoleman jälkeen heräsin kun se juoksi iloissaan jalkojani
vasten, tunsin siis oikein sen törmäyksen. Ehkä se halusi kertoa että
kaikki hyvin. Toisen kerran se asui jossain hirveän korkealla parvella
yksin ja sillä oli jättikokoinen iso luu ja kaikenlaisia herkkuja
joista oli iloinen. Paitsi että nyt viimeksi monien vuosien päästä se
asui samaisella parvella, oli laiha, apaattinen, eikä sillä ollut
ruokaa. Oliko se kenties joutunut seuraavaan, huonompaan elämään,
mistäs tietää?
Kaksi edesmennyttä ihmistä on tehnyt saman vierailun, esim. olin jossain
leirillä jossa ohimennen näin sen henkilön kasvot, ohjaaja kysyi
lopuksi onko kaikilla hyvä olla ja siihen täytyi kaikkien vastata
huutamalla "kyllä on".
Olen nähnyt enneunia n. 5 kertaa, olenkin hiukan huolestunut miksi en näe niitä enää koska kertoivat
aina millaisissa maisemissa/taloissa tulen elämään. Yksi tapahtuma
tapahtui ihan täsmälleen kuin unessa ja se oli karmea tunne "mä olen
nähnyt tästä unta".
Ja juurikin tuo unen ja hereilläolon välimaasto näyttää olevan se kohta
milloin joku "henki" mikälie saattaa napata kiinni. Pari kertaa joku
pahahenki teki sen ja oli todella hirveää tietää mitä tapahtuu vaikka
oli horroksessa. Se henki oli juuri sellainen erittäin raaka, meidät mm.
yritettiin tappaa mieheni kanssa. Samanlaisia oli eräässä elokuvassa,
kertoi siitä tyypistä joka sai viestejä kuolevilta ihmisiltä päivää
ennen niiden kuolemaa ja kun se äänitti niitä viestejä (tuliko ne
radion/tv:n kautta?), välillä ne erittäin pahat henget kiroilivat ja
huusivat ihan täysillä. Totesivat vain että tällaisia on joukossa. Hyi
että, niin onkin...mistä se hillitön raakuus tulee. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: jaa
Päivämäärä: 19.1.12 17:40:11
Serkkuni kuoli oman käden kautta henkisesti sairaan puolisonsa
uuvuttamana (puoliso oli sanonut "teen elämästäsi @!#$ä" ja oli niin
tehnytkin, kiusaamalla avioeron ja erilleen muuton jälkeenkin
loputtomasti).
Kun äitini puhui puhelimessa serkkuni äidin kanssa ja mietti mitä voi
sanoa tälle itkevälle, lohduttomalle naiselle, ilmestyi serkkuni hänen
eteensä ja sanoi iloisesti: "Täällä ei ole mitään pahaa! Tänne sinäkin
täti olet matkalla." Sitten näky katosi.
Äitini kertoi sitten näkynsä pojan äidille ja ihmetteli vain että miksi
pojalla oli näyssään naamassa paljon finnejä koska eihän niin ollut.
Pojan äiti kertoi että aiemmin pojalla oli ollut paljon iho-ongelmia mutta oli lääkärin hoidossa saanut ongelman kuriin.
Tämä oli vahvistus siitä että ilmestynyt henkilö todella oli serkkuni... Äitini ei asiasta tiennyt mutta pojan äiti tiesi. :) |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: Hanna
Päivämäärä: 19.1.12 18:02:38
Olet Näpsy varmaan tuosta mummosta oikeassa, koska asutaan uudehkossa
itserakennetussa omakotitalossa, haju myös hävisi melkein heti, eli ei
oikeastaan leijaillut edes vai miten tämän nyt "järkevästi" sanoisi).
:)
Täällä ei henkiä kyllä ole ollut enkä usko ainakaan vieraiden
tulevankaan, mutta monessa muussa paikassa on kaikenlaista ollut. Esim.
teininä vanhassa talossa asuessamme, en uskaltanut yksin kotiin koulun
jälkeen ollankaan. aina oli paha ja ahdistunut olo ja eläimetkin saivat
välillä ihme sätkyjä kesken unien, vaikka mitään ei kuulunut eikä
näkynyt, se oli karmivaa! kerran myös nuorena heräsin ja sängyn päässäni
seisoi vihaisen ja julman näköinen nainen ja tuijotti suoraan minuun,
meinasi tulla pissat housuun ja loppuyöksi meninkin vanhempieni viereen
nukkumaan, vaikka ikää oli jo peräti 15. Sen verran karmaisevaa se
oli. Talosta tiedän sen verran, että vanhempani ostivat sen
leskirouvalta, joka miehensä kanssa oli talon rakentanut, mies oli
kuollut jokunen aika ennenkuin talo tuli myyntiin. Mutta se, joka minua
tuolla talossa "kiusasi" ei ollut kyllä tuo mies, vaan se kauhea
naikkonen, hyi.. Tai mistäs minä tiedän.
Tuohon edelliseen kertomaani jatkona, että nyt 3kymppisenä, näin viime
talvena autoon istuessani taustapeilistä ilmeisesti tämän samaisen
eukon, säikähdin ihan hirveästi! Eihän siinä ketään ollut, vaikka
peilistä sen selvästi näin, taas sama ilkikurinen hymy ja tuijottava
katse. En tunnista tuota naista ja ihmettelenkin miksi se minua vainoaa.
Aika inhottavaa, mutta en minä sen takia yöuniani menetä! :D |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: sirppa
Päivämäärä: 19.1.12 19:26:25
En tiedä, liittyykö asiaan.. mutta kuitenkin.
Olin noin 8 vuotias, äidinisäni oli minulle hyvin hyvin tärkeä ja
vietinkin hänen hoteissaan paljon aikaani. Olin lähdössä normaaliin
tapaan takaisin kotiini viikonlopupuisen kyläilyn jälkeen, mutta mies
otti harteistani ulko-ovella tiukan otteen ja vei minut hevostarhoille.
Olin hämmentynyt, en kysellyt mitään. Hän kysyi, ottaisinko minä hänen
kasvattiorinsa, että hän haluaisi antaa sen minulle. Sen voisi hakea
koska vain vanhempieni tallille, heti vain kun sopisi. Vanha mies otti
minut syleilyynsä, kertoi itkien miten paljon rakasti minua ja äitiäni.
Tiesin, että joku oli vinossa, kerroin tästä vanhemmilleni jotka
totesivat, että kaikki olisivat hyvin. Meni päivä, ja vanhemmilleni
soitettiin, että isoisäni oli poissa.
Hevonen tuotiin hätätilassa vanhempieni tallille, enkä nuorena tyttönä
tietenkään saanut siihen koskea sen orimaisuuden vuoksi. Kävin sitä
kuitenkin useaan kertaan katsomaan päivittäin tarhassa sekä karsinassa.
Näin, että se oli surullinen. Tunsin, miten hevonen kaipasi
omistajaansa. Hevonen lähti pian ratsukoulutukseen, jossa se ruunattiin.
Eräänä päivänä kerroin ystävälleni tallissa, että ruunaukset eivät
aina onnistu, että olin kuullut siitä juttua. Kerroin, että hevonen
saattaisi menehtyä. Ei aikaakaan, kun keskustelun jälkeen äitini tuli
talliin ja ilmoitti, että on saanut puhelun ratsuttajalta ja miten hänen
pitäisi lähteä ks. tallille. Muistan miten katsoin äitiini ja kerroin,
että kaikki olisi hyvin. Kerroin, miten olin tiennyt, että hevonen oli
siirtynyt rakkainpansa luokse. Mitään sanomatta äitini lähti ks.
tallille tietämättä mitä hevoselle on käynyt. Tunteeni olivat osunut
oikeaan, hevonen oli poistunut keskuudestamme. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: ridari ässä
Päivämäärä: 19.1.12 20:38:12
Etiäisiä täälläkin ilmestyy, onneksi ei sentään kummittele, saisin varmasti laakin...
Alkutalvesta näin ihan omituista unta, että Timo T.A. Mikkonen kuoli ja
rouvansa oli joka lehden etusivulla tilittämässä. En pidä ko porukasta
ja siksi ihmettelin miehellekin, että kumma uni. Meni pari viikkoa,
niin hra Mikkonen oli saanut sen sairauskohtauksensa ja rva Mikkonen
oli joka lehden etusivulla...
Tää talo, missä nyt asun, on rakennettu sotatantereelle, meidän pihalla
ja lähiympäristössä on poteroita ja juoksuhautoja ja muita merkkejä
sota-ajasta. Onneksi ei ole kukaan saksalainen sotilashaamu kävellyt
illalla vastaan, vaikka pari kesää sitten löysin heidän it-tykkinsä
hylsyn takapihalta :-o |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: mangusti
Päivämäärä: 19.1.12 20:45:42
Äitini lapsuudenkoti jossa hänen setänsä asuu vieläkin on korkean
joentörmän päällä. Mummolani on tätä taloa vastapäätä, rakennettu
joskus sen jälkeen kun äiti on muuttanut pois kotoa. Pappani sairasti
syöpää, asui viimeiseen asti kotona ja lopulta kuolikin sinne.
Hieman ennen kuolemaansa hän oli nähnyt unta, missä oli seisonut
joentörmällä katselemassa jokea kun yhtäkkiä 2 mustaa venettä oli
laskenut jokea alas. Pappa oli hädissään etsinyt itselleen mustaa
venettä että olisi ehtinyt niiden mukaan mutta ei löytänyt ja joutui
siis jäämään rannalle.
Vähän tämän unen jälkeen samalta kylältä kuoli 2 miestä muistaakseni päivän tai parin välein ja pappa 1-2 viikkoa myöhemmin. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: t
Päivämäärä: 19.1.12 20:51:31
Me asuttiin talossa jonka rakentaja oli tappanut itsensä talossa,
myyjät kertoi että oli tappanut itsensä meidän makuuhuoneeseen, sitä en
usko koska tuli tosi kylmä olo ja tunne että joku katsoo, alakerran
puuvarastosta, samaa sanoivat lapseni joiden kanssa puhuin asiasta
vuosia poismuuton jälkeen. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: -
Päivämäärä: 19.1.12 20:57:36
Minä kuulemma pienenä puhuin kuolleiden sukulaisteni kanssa. Olin
selittänyt äidille ja mummolle erinäisiä asioita papasta, mitä hän oli
minulle kertonut ja asiat oli sellaisia mitä en olisi oikeasti voinut
tietää.
Asun nykyisin talossa missä näen monesti käytävällä ihmishahmon, kyseinen hahmo myös seisoo monesti sänkyni vieressä.
Kaverini oli meillä kerran yötä ja nukuttiin samassa pari sängyssä. Oli
yöllä herännyt siihen, että olin noussut ja lähtenyt vierestä. Kaveri
oli myös noussut ja lähtenyt seuraamaan, ajatellut lähtevänsä mukaani
tupakille, kunnes oli tajunnut, että noustessaan sängystä oli joutunut
kömpimän minun ylitseni. Eli en siis ollu minä joka huoneesta pois
käveli.
Talo on vanha ja historiaa löytyy. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: :-p
Päivämäärä: 19.1.12 22:05:54
Ex-miehen kanssa rakennettiin talo pellolle, jonka poikki on joskus
muinoin kulkenut tie, tie löytyi kun talolle kaivettiin pohjaa.
Osa talosta oli siis vanhan tien päällä ja meidän makuuhuone siinä
kohtaa missä se tie meni. Joka ilta tuli tunne että sängyn päädyssä
kävisi kova vilske, ihan niinkuin porukkaa menisi edes takaisin,
mielikuvituksen temppuja vai mitä...
Samaisessa talossa kävi myös muuta kummaa vaikka oli uusi. Usein
iltaisin kun istuin yläkerran aulassa kattelemassa telkkaria, tuntui
kuin rappusten alapäässä olisi joku. Kerran otinkin kuvan kännykällä
pimeään rappusiin ja kyllä hahmo näkyi kuvasta selvästi. Kerran lapsemme
oli heränny yöllä ja seisoi rappusten yläpäässä, katsoi alas ja itki.
Vaarini kuoli jokunen vuosi sitten enkä päässyt hänen hautajaisiinsa.
Hän on ollut aina todella tärkeä minulle, lapsena ja nuorempana olin
lähes joka viikko isovanhemmilla yökylässä tai muuten vaan vietin aikaa
siellä. No, muutama yö vaarin kuoleman jälkeen heräsin kun
kullanhohtoinen hahmo seisoo sänkyni päässä ja siirtyy siitä pääni
viereen. Otin hahmoa kädestä ja muistan vain kuinka onnellinen olin kun
vaari oli vielä tullut hyvästelemään. Siihen nukahdin. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: t
Päivämäärä: 19.1.12 22:30:08
toinen omituinen asia on kun asuin maalla vanhassa talossa vuokralla,
löysin vintiltä vanhan valokuvan jossa talon rakentaneet? vanhukset
olivat, laitoin kuvan eteisen piirongin päälle.
Käytiin lasten kanssa kerran hautausmaalla ja joku "vei" mut kävelemään
määrätietoisesti käytäviä pitkin kunnes tajusin seisovani näitten
vanhusten haudan edessä, sanoin ääneti että pidän huolen heidän
kodista;)
Talossa myös kuului vinttiin menevien rappusten kohdalta ääniä, ihan
kuin joku olisi kävellyt niillä, kerran meninkin katsomaan kun luulin
lasten olevan vintillä, ei olleet vaan pihalla;)
Harmi että jouduin sieltä muuttamaan pois, vieläkin näen unta tilasta;) |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: Hui mitä juttuja!
Päivämäärä: 19.1.12 23:23:05
Oman jutut on aika "mietoja":
Joskus täysi-ikäisyyden kynnyksellä miespuolisen kaverin kanssa
juteltiin J. Karjalaisen "Telepatiaa"-biisin johdattelemana aiheesta ja
vähän vierestäkin.
Kaveri oli kuullut, että jos asettaa henkilön kanssa sormet vastakkain
(muistaakseni kuitenkaan koskettamatta kuitenkaan toista) voi "vaihtaa
energiakenttää" tmv. toisen kanssa tai siirtää jotain itseltään
toiselle, en muista satavarmasti.
Noh, kaveri säikähti ja sanoi tuntenaansa todella oudon, ilkeän tunteen.
Sen jälkeen viikotolkulla minua seurasi "takavasemmalla" tumma hahmo. Jos kääntyi katsomaan, hahmo hävisi.
Oltiin ko. kaverin kanssa kaksin autolla liikkellä, kun näin hahmon ihan selvästi auton taustapelistä.
Onneksi se katosi kuitenkin jossain välissä. :P
Toinen outo kokemus oli joskus yöaikaan, n. parikymppinen olin tällöin.
En nukkunut, makasin valveilla vuoteessani. Äkkiä tunsin, kuinka sänky
notkahti ja narahti jonkun istuutuessa jalkopäähän. Hetki oli todella
ahdistava ja pelottava. En uskaltanut katsoa, makasin vaan hiljaa kauhun
vallassa.
Lopulta nukahdin eikä kävijästä ollut aamulla mitään merkkiä.
Äidille kerroin aamulla, niin meinasi, jotta olisi ollut ihan enkeli, vaan tuskin enkeli herättää moista kauhua...? |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: Hui mitä juttuja!
Päivämäärä: 19.1.12 23:25:03
Oman jutut on aika "mietoja":
Joskus täysi-ikäisyyden kynnyksellä miespuolisen kaverin kanssa
juteltiin J. Karjalaisen "Telepatiaa"-biisin johdattelemana aiheesta ja
vähän vierestäkin.
Kaveri oli kuullut, että jos asettaa henkilön kanssa sormet vastakkain
(muistaakseni kuitenkaan koskettamatta kuitenkaan toista) voi "vaihtaa
energiakenttää" tmv. toisen kanssa tai siirtää jotain itseltään
toiselle, en muista satavarmasti.
Noh, kaveri säikähti ja sanoi tuntenaansa todella oudon, ilkeän tunteen.
Sen jälkeen viikotolkulla minua seurasi "takavasemmalla" tumma hahmo. Jos kääntyi katsomaan, hahmo hävisi.
Oltiin ko. kaverin kanssa kaksin autolla liikkellä, kun näin hahmon ihan selvästi auton taustapelistä.
Onneksi se katosi kuitenkin jossain välissä. :P
Toinen outo kokemus oli joskus yöaikaan, n. parikymppinen olin tällöin.
En nukkunut, makasin valveilla vuoteessani. Äkkiä tunsin, kuinka sänky
notkahti ja narahti jonkun istuutuessa jalkopäähän. Hetki oli todella
ahdistava ja pelottava. En uskaltanut katsoa, makasin vaan hiljaa kauhun
vallassa.
Lopulta nukahdin eikä kävijästä ollut aamulla mitään merkkiä.
Äidille kerroin aamulla, niin meinasi, jotta olisi ollut ihan enkeli, vaan tuskin enkeli herättää moista kauhua...? |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: z
Päivämäärä: 20.1.12 06:30:53
t: Toi on niin jännä juttu tuo "kylmä olo" tms. kun tietää jostain tilasta, että siellä ei ole kaikki kunnossa.
Lapsena ystävän kotona oli todella ahdistavaa. Ihmiset olivat mukavia,
mutta talon tunnelma oli jotenkin niin kolkko, etten koskaan tykännyt
käydä siellä kylässä. On jännä juttu, miten sillä tavalla voi vaistota
tai tuntea asioita. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: x
Päivämäärä: 20.1.12 14:10:14
Se tunne kun joku on huoneessa ja että se on paha on jotain aivan
kamalaa. Mie tunsin sen lähes joka ilta usean vuoden ajan. Ketään ei
näkynyt, mitään ei tuntunut, mutta tietoisuus siitä, pahuudesta mikä
oli läsnä oli käsinkosketeltava.
Paniikissa makasin peiton alla ja toivon, että se menee pois. En musita missä vaiheessa tämä lakkasi. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: tep
Päivämäärä: 20.1.12 15:47:56
Mummini isä kuoli 50-luvulla. Isän kuoleman jälkeen mummi piti
huutokaupan isän tavaroista. Tavarat menivät hyvin kaupaksi ja mummi
sai ihan mukavasti rahaa. Huutokaupan päätyttyä mummi huomasi, että
rahaa täynnä ollut lompakko oli varastettu ja teki asiasta
rikosilmoituksen. Parin päivän päästä poliisilaitokselta soitettiin,
että lompakko ja varas ovat siellä. Mummin mennessä paikalle, vastassa
oli poliisin lisäksi kalpea,vapiseva, hermorauniona oleva varas. Varas
kertoi ettei ole saanut kahteen vuorokauteen rauhaa,vaan joku on yötä
päivää koputellut ja potkinut oveen ja seiniin, välillä niinkin
kovaa,että ikkunat ovat helisseet.
Mummi sai lompakon koskemattomana takaisin ja varas hyvän opetuksen. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: Eioma
Päivämäärä: 20.1.12 15:57:54
Sukuni omistaa ikivanhan maatilan. Maat ympärillä kuuluvat monen
kilmetrin säteellä perheelleni, meille johtaa vain yksi tie ja ketään
tuntematonta hyvin harvoin harhautuu sinne.
Kun olin pieni leikin usein pihan keskikohdassa, tilalle johtava tie kaartuu pihan ja peltojen välistä kiertäen pihan.
Olin siis leikkimässä selkä tietä kohti noin 9-vuotiaana ja leikkieni
lomassa käännähdin ympäri katsoen tielle. Sitten koinkin jotain
merkillistä.
Ensin säikähdin sillä käännyttyäni selkäni takana liukui yhtäkkiä
todella vanhanaikainen auto. Sellainen joita näkee varhaisissa
suomifilmeissä. Auto ei pitänyt MITÄÄN ääntä.
Säikähdys loppui siihen paikkaan sillä minut valtasi merkillinen tunne,
aika hidastui, katselin näkyä melkein kyllästyneenä, tunne oli
ihmeellisen pölyinen ja hiiiiiiiiiidaaaaas. Auto rullasi tietä etäänpäin
hitaasi kuin olisi halunnut että sitä katsellaan tarkkaan, olisiko
liikkunut vain pari metriä puolen minuutin aikana. Kuka autoa sitten
ajoi? En tiedä sillä en pystynyt katsomaan etupenkille. En jotenkin
"saanut" katsoa sinne.
Yhtäkkiä outo transsi hälveni, käännyin kannoillani salamana ja ryntäsin sisälle niin että kaaduin eteisen rappusissa.
Mitään selitystä en ole ikinä tuolle saanut, en osaa edes kuvitella. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: :)
Päivämäärä: 20.1.12 16:25:34
Äitini asui siskonsa kanssa samassa huoneessa, jossa sängyt sijaitsivat
huoneen reunoilla. Äitini oli n. 11-vuotias ja sisko 7-vuotias. Eräänä
yönä äitini heräsi ihan äkillisesti, kuten muutkin ovat täällä
kertoneet heränneensä. Hän katsoi huoneen toiselle laidalle, jossa
siskon sänky sijaitsi, ja näki täysin selvästi kuinka enkeli istui
sängyn reunalla katsellen lempeä ilme kasvoillaan siskoa.
Seuraavana iltana sisko sairastui äkillisesti ja kuoli myöhemmin yöllä,
samaan aikaan kun äitini oli edellisenä yönä herännyt. Liekö enkeli
käynyt hakemassa siskon tuolloin. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: nimetön
Päivämäärä: 20.1.12 21:12:54
Olin muuttanut hetkeksi miehestä erilleen ja olin asunut
kerrostaloyksiössä vasta vähän aikaa. Istuin sängyssä ja juttelin
miehen kanssa puhelimessa.
Mies kysyi yhtäkkiä, että onko sulla telkkari päällä, kun kuuluu jonkun
miehen ääni taustalta ja vastasin, että ei ole ja samaan aikaan mulle
tuli ihan yliluonnollisen kylmä olo. Hyi kun oli kamala alkaa nukkua sen
jälkeen..
Tuli ihan oudon spooky olo tosiaankin.
Myöhemmin asuimme vanhassa omakotitalossa vuokralla yhdessä perheen
kanssa ja kun eteisestä vilkaisin olohuoneeseen, näkyi että sohvan
päällä selkänojalla olisi istunut nauravainen pieni tyttö/poika.
Huh...
Mun jutut on ihan tyhmiä, sori :D
Yks tuli vielä mieleen. Olin silloin vasta aloittanut seurustelun
mieheni kanssa ja olimme miehen talossa. Olin nukahtanut keittiön
sohvalle (tupakeittiö) hetkeksi ja sitten heräsin ja oikein nousin kyllä
ylös, mutta näin että olisi ollut jotkut juhlat. Oikeasti näin paljon
ihmisiä siinä juhlavaatteissaan ja sen puheensorinan ja kysyin niinkuin
pikkutyttönä että "missä isi on?"
Pikkasenko nolotti kun mies "herätti" mut ihmetellen kysymystäni :D |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: Hui mitä juttuja!
Päivämäärä: 20.1.12 23:54:48
Äitini (vm. -56) on aikanaan kertonut joitain juttuja lapsuudestaan. Heidän rähjäisessä omakotitalossaan kummitteli.
Äidin jo aikuisikäiset veljet joivat usein ja lätkivät korttia. Aina korttipelin aikaan kummittelu alkoikin.
Mm. kerran yöllä oli vintiltä alkanut kuulumaan outo "viuh-vauh"-ääni.
Eno oli mennyt katsomaan, mikä äänen aiheutti; pokasaha heilui yksinään
seinällä. Ei tuullut tms., eli ilmavirtakaan ei sahaa voinut heiluttaa.
Ja tuommoinen arviolta jostain 30-40 -luvulta oleva saha on
painanutkin jonkin verran.
Äiti nukkui samassa kammarissa vanhempiensa kanssa. Yöllä heillä oli
tapana teljetä kammarin ovi munalukolla ja vielä varmistaa köydellä.
Äkkiä köysi aukesi ja lukko tippui kolisten t, ovi aukesi naristen.
Kaikki heistä kolmesta näki saman "näyn". Ukki oli noussut katsomaan, ja ovi olikin ollut ihan lukittuna jälleen.
En ole kovin hyvissä väleissä äidin kanssa enkä näin ollen voi häneltä
kysellä näistä lisää, kiehtovia juttuja ovat. Eipä hän niistä mieluusti
puhukaan.
Näitä olisi vaikka ja kuinka, vaan kun en muista niitä... :/
Oli selvinnyt, että joku mies oli kuollut (oliko vahinko vaiko murha, en
tiedä) korttipelijupakan takia. Palomuurista oli jopa sitten löytynyt
vertakin, kun asiaa oli osattu alkaa tutkimaan. En tiedä asiasta
enempää, äitikään ei vissiin tiedä (oli kuitenkin hyvin pieni
tapahtuma-aikaan aivätkä hänen vanhempansa näistä jutelleet ikinä),
joten tämä tästä.
Kun tapaus oli selvinnyt, oli paikka siunattu. Kummittelu oli loppunut.
Harmittaa kirjoittaa näin hataralla pohjalla, mutta aihe kiehtoo ja haluan kantaa korteni kekoon. ;)
Äiti oli myös nähnyt unessa äitinsä kuoleman vuonna -81.
Unessa mummi oli tullut jostain vaaleanpunaisessa pitkässä yöpaidassa
äitiä kohti. Mitään ei ollut sanonut. Äiti kertoi, että mummin jalkoja
ei näkynyt, vaan mummi oli leijunut.
Herätessään äiti oli tiennyt mummin nukkuneen pois.
Enon kuolemaankin liittyi jännä juttu.
Hän hukkui Päijänne-järveen vuonna -87.
Olin ekalla luokalla.
Äiti oli leikkipuistossa kahden nuoremman sisarukseni kanssa, vuoden ja
kolme vuotta nämä. Lelukassin päällä oli ollut isoja kiviä painona.
Äkkiä kassi oli tempaistu kivien alta, vaikkei edes ollut tuullut.
Kassi, valkea kaupan muovikassi, oli äkkiä noussut korkealle ja
muodostanut taivaalle ruumisrakun kuvan. Muut puistossa olleet eivät
olleet sitä nähneet/siihen reagoineet.
Äiti oli äkkiä lähtenyt kotiin lasten kanssa ja samalla hetkellä, kun
sai oven auki, puhelin oli soinut -ukki ilmoitti enon kuolleen.
Kyseessä oli äidin neljästä veljestä äidille kaikkein rakkain ja läheisin. :/ |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: z
Päivämäärä: 21.1.12 09:47:56
Alkaa olla jo todella yliluonnollista, että tässä ketjussa on niin hyvä henki :) Kiitos kaikille, näitä on mukava lukea!
Nuo pisteen linkittävät enkelitarinat saivat kyyneleet silmiini.
Kohtasiko joku sennu kummittelua viime yönä? (eli upitus) |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: atac
Päivämäärä: 21.1.12 12:25:04
Eioman autojuttu sai kyllä kylmät väreet liikkeelle, samoin kummitteleva talo. Ihania juttuja teillä! :)
Itse olen aina uskonut tällläisiin juttuihin, ja omallekin kohdalle on
sattunut vaikka mitä. Kirjoitan tähän pari omaa kokemusta ja pari
lähipiirissä sattunutta, anteeksi jo valmiiksi pitkä teksti.
Ensinnäkin ollessani yläasteikäinen, asuimme vanhempieni ja pikkuveljeni
kanssa ihan tavallisessa kerrostalossa. Ja meillä oli saletti
poltergeist-ilmiö, melko lievä tosin. Silloin en tiennyt että oli
poltergeist kyseessä, mutta jälkeenpäin vaikuttaa aika selvältä.
Mun ja veljeni huone oli jaettu hyllyllä kahtia ja mun puoli oli ikkunan puolella, veljen puoli taas oven puolella.
Mun puolella huonetta sattui ihmeellisiä sähköilmiöitä, esim.
pöytälamppu himmeni, kirkastui, välkkyi, syttyi ja sammui itsekseen.
Saatoin jopa yöllä herätä kun se meni päälle tai välkkyi. Samoin
radio/cd-soitin vaihteli kanavaa, cd-raitaa ja äänenvoimakkuutta
itsekseen, kadotti kanavan ja etsi sen taas yms. Tv harrasti samaa.
Mainittakoon vielä, että ko. aparaatteihin ei todellakaan ollut
kaukosäätimiä ja lamppu ja cd-soitin olivat kiinni samassa jatkoroikassa
kun veljeni pöytälamppu, joka toimi ihan niinkuin pöytälampun
pitääkin. Ilmiöitä sattui ihan mihin vuorokauden aikaan tahansa, yksin
ja erikseen, ollessani yksin ja muiden perheenjäsenten ja jopa
kavereideni ollessa paikalla. Pelottavin juttu oli kun kerran yöllä
heräsin siihen, että telkkari meni päälle äänet ihan täysillä ja isäkin
hermostui toden teolla. Myös tavaroita ilmestyi, katosia ja ne
vaihtoivat paikkoja ihan ihmeellisesti.
Mainittakoon vielä, että koiramme ei ikinä halunnut olla mun huoneessa
ja ilmiöt lakkasivat yhtä mystisesti kuin alkoivatkin (n.parin kuukauden
jälkeen), ja sen jälkeen vehkeet toimivat normaalisti ja koirallekin
seura kelpasi.
Joku täällä sanoi että "joku tutkija väitti, että poltergeist johtuu
ihmisen itsensä stressistä tjms., en oikein usko." Mutta niinhän se
ilmeisesti juuri menee.
On veikkailtu, että poltergeist johtuisi yleensä varsinkin nuoren
(teinin) ihmisen ahdistuneesta energiasta ja olisi siis jonkinlaista
psykokineettistä toimintaa. Ilmiöt näyttävät aina esiintyvän nimenomaan
teini-ikäisten ihmisten läheisyydessä. Ehkä aiheutin ilmiöni itse sitä
tietämättä?
Äitini ei missään nimessä usko tälläisiin juttuihin, ja vastustaa
ajatustakin. Silti hän on kokenut kaksi omasta mielestään aivan
käsittämätöntä asiaa, jotka hän on kertonut minulle. Ja siis äidin
asenne on yleensä että tälläiset ovat ihan höpöhöpöjuttuja.
Toinen kokemus äidillä oli, kun hänelle hyvin rakas isoisänsä kuoli.
Äiti oli herännyt yöllä siihen, että tämä isoisänsä tuijotti häntä
makuuhuoneen ovelta sanaakaan sanomatta, kunnes oli kadonnut. Aamulla
äiti oli mennyt soittamaan omalle äidilleen puhelinkopista ja kuullut
että tämä isoisä oli kuollut edellisenä yönä.
Toinen liittyy äidin oman isoäidin menehtymiseen. Tämä isoäiti oli
ostanut vanhemmilleni kihlajaislahjaksi kristallilasit, jotka olivat
olohuoneessa kirjahyllyssä. Eräänä yönä äiti heräsi voimakkaisiin
paukahduksiin ja meni katsomaan olohuoneeseen ja totesi että
kristallilasit olivat räjähtäneet voimalla sirpaleiksi ja siitä äänikin
tuli. Isänikin todisti tätä tapahtumaa. Ja taas seuraavana aamua
puhelinkoppiin soittamaan ja selvisi että räjähdyksen kanssa samalla
kellonlyömällä lasit antanut isoäiti oli kuollut.
Mun ensimmäisessä omassa kämpässä taas kummitteli mun edesmennyt kissa.
Otin siis omaan kämppääni kissanpennun koiran kaveriksi, mutta
valitettavasti tämä kolli ei kerinnyt elää kuin vajaa vuoden vanhaksi,
kun se piti lopettaa todella pahojen virtsaamisongelmien
(struviittikiteitä) takia. Mitkään hoitamiset ja ruokavaliot eivät
auttaneet. :( Viimeisinä aikoinaan katetroinnin takia kissa haisi koko
ajan voimakkaasti virtsalle, ja samoin tietysti koko kämppä, koska se on
vahva haju. Jonkin aikaa sen jälkeen kun kissa oli lopulta lopetettu,
ja kaikki kissaan liittyvä siivottu kämpästä pois, alkoi kummittelu.
Ensimmäinen oli, kun eräänä yönä heräsin siihen että kissa hyppäsi
sänkyni jalkopäähän. Kyseessä oli siis tunne, tunsin kissan painon
jalkani päällä, peitolla, tunsin hypyn ja sen kun kissa käveli patjalla
ja kiertyi kerälle nukkumaan. Mutta kun hämmästyneenä, unisena, asian
rekisteröineenä katsoin, en nähnyt mitään. Ainoastaan koiran, joka oli
ilmeisesti herännyt samaan, sillä se istui yhtä pöllähtäneenä sängyn
vieressä ja kallisteli päätään. Makasin aika kauan valveilla ja
havahduin unen rajamailta uudelleen kun tunsin että kissa hyppäsi
sängyltä pois. Koira nousi ylös ja alkoi vinkua. Se oli pelottavaa,
mutta tavallaan rauhoittavaa. En osaa selittää. Kissa jätti kai
hyvästit.
Mutta tämän jälkeen tapahtui monta kertaa niin, että yhtäkkiä kämppääni
tuli aivan käsittämättömän voimakas ja yhtäkkinen kissankusen haju,
joka saattoi kestää muutamia minuutteja ja haihtui samalla lailla kuin
oli ilmestynytkin. Talossa ei ollut muita kissoja ja kaikki kissan
tavarat yms. oli siivottu pois, eikä hajulle ollut mitään syytä.
Siihen aikaan armeijassa ollut poikaystäväni todisti tätä usein.
Ensimmäinen kerta oli huvittavin, sillä poikaystäväni käveli edelläni
sisälle kun tulimme kaupasta. Eteisestäni vasemmalla oli vessan ovi auki
ja kissan eläessä sen hiekkalaatikko oli ollut vessassa. Poikaystäväni
astui sisään, pysähtyi kuin seinään niin että törmäsin hänen selkäänsä
kauppakassin kanssa ja näin kun poikaystäväni vaistomaisesti kääntyi
katsomaan vessaan ja sitten minuun ja samalla haistoin sen itsekin.
Poikaystäväni pelästyi aivan älyttömästi, sillä hän ei osaa suhtautua
tälläisiin asioihin oikein mitenkään, itse totesin että kyseessä on
pakko olla Kettu-vainaa, mikä kummittelee.
Onneksi kukaan vieraampi ei joutunut tätä kummittelun muotoa
todistamaan, sillä kissankusen älyttömän voimakas lemu ei ole mitään
kivaa..
Muutin sitten pois kämpästä enkä tiedä, kummitteleeko kissani yhä siellä? |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: atac
Päivämäärä: 21.1.12 12:41:05
Jatkan tähän toiseen kun alkoi ärsyttää noin pitkä viesti..
Yksi jännä homma sattui serkulleni, mutta sain kuulla asiasta ihan
reaaliajassa ja serkkuni ei ainakaan valehdellut, sillä niin järkyttynyt
ja säikähtänyt hän tapahtuneesta oli soittaessaan minulle.
Minua vuotta vanhempi serkkupoikani oli ollu yksin kotona (olimme
tapahtuman aikaan vajaa parikymppisiä) ja istunut tietokoneella. Hänelle
oli jostain tullut mieleen vaarimme, joka menehtyi meidän ollessa alle
kouluikäisiä. Serkkuni kertoi ajatelleensa että on vähän vaaria ikävä
ja olisi ollut mukava pitää vaari läsnä pitempään. Samassa viereisessä
huoneessa ollut radio oli napsahtanut päälle volyymit isolla ja sieltä
oli kuulunut kappale, mitä vaari usein soitti huuliharpulla.
Serkkuni oli siitä paikasta painellut ulos talosta ja soitti minulle aivan järkyttyneenä mitä tapahtui.
Kiehtovaa!
Kahdessa työpaikassani olen kohdannut myös vähintäänkin outoa meininkiä.
Toinen on vuohitila, jossa olen ollut melko paljon lomittamassa. Itse
rakennus, jossa vuohia pidetään ja jossa lypsyasema sijaitsee, on melko
uusi, mutta nimenomaan lypsyaseman kohdalla on jotain todella
ahdistavaa. En osaa selittää oikein, mutta aseman kohdassa nimenomaan
tulee todella puristava, ahdistava ja synkkä tunne, ja ahdistus on siis
erittäin voimakasta. Lisäksi siellä tuntuu jonkun läsnäolo, aivan kuin
joku olisi selkäni takana koko ajan. Vuohien läsnäolo rauhoittaa
hieman, mutta etenkin tyhjänä siinä asemassa on jotain ihan kamalaa.
Lisäksi olen monesti ovet suljettuani kuullut oven takaa pukuhuoneeseen
tai maitohuoneeseen kiinnitysrautojen kolahtelua ja askelia sekä
ihmeellisiä kolahduksia. Nämä äänet eivät voi olla eläinten tekemiä,
sillä eläimet ovat eri puolella rakennusta ja mikään hiiri, pakkanen
tms. ei rautoja liikuttele. Yleensä en pelkää helpolla, mutta tuo
lypsyasema karmii minua ihan erityisesti. Kukaan ihminen ei myöskään
ole voinut siellä olla koska vain kahdesta ovesta pääsee sinne ja minä
olen itse ollut toiseen näköyhteydessä koko ajan ja toisen oven edessä
ulkona lumessa ei ole näkynyt jälkeäkään kenestäkään.
En tiedä onko siinä tilalla ollut aiemmin osa vanhaa navettarakennusta tms, mutta lypsyasema on yhteydessä
vanhan navetan puoleen.
Toinen työpaikkani, jossa on ollut vähintään outoa meininkinä, on vanha
tallirakennus, jonka osat ovat 1800-luvulta sekä 1900-luvun ihan
alkupuolelta. Vanhassa kartanon tallissa kummittelee kuulemma joku
piika, joka laittaa lukittuun loimikuivuriin yön aikana valot päälle, ja
kissat eivät viihdy tietyssä päässä tallia ollenkaan. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: Mallorca
Päivämäärä: 21.1.12 12:43:20
Itsestään päälle menevä tv on meikäläisen lähipiirissä arkipäivää :)
Ratkaisu tilanteeseen on ottaa töpseli pois seinästä yöksi. Sitten voi
huolestua, jos se menee päälle siltikin ;) atac taitaa olla aika nuori
kirjoittaja, ja noissa uudemmissa telkuissa on joissain tuota
nimenomaista laitevikaa.
Lasiin voi kasautua jännitystä, varsinkin paksu tai paksupohjainen lasi
voi räjähtää itsekseen. Tosin atcin kuvaamassa yhtäaikaa tapahtuneessa
tapauksessa tuskin on kyse tästä :) Olen ollut todistamassa myös mm.
sellaista tilannetta, jossa kapakan pöydässä täynnä oleva tuopillinen
räjähtää sirpaleiksi pelkästä hipaisusta. No, arvatkaa uskoiko portsari
että se ei ollut tahallista, ja todistajat tuollaisessa tilanteessa on
tosi uskottavia :D
Mutta kuten olen monesti toistanut, niin en vähättele tai pyri kumoamaan näitä juttuja, kerron vain mitä mieleen tulee.
Olis omassakin varastossa selittämättömiä juttuja, joita itse tai
useampi läheinen kokenut, ja joita yrittää selittää viimeiseen asti ns.
luonnollisilla selityksillä siinä onnistumatta. Niitä olis useamman
postauksen verran, mutta haluan pitää ne omana tietonani. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: atac
Päivämäärä: 21.1.12 12:56:58
Niin ja vielä yksi juttu tuli mieleen, joka oikeastaan mun ja veljeni
kohdalla on aika arkipäiväistä, enkä tiedä edes onko yliluonnollista
tai onko tälle joku selitys, mutta asialla on _todella useita_
todistajia.
Hyvin usein käy niin, että pimeällä liikkuessani katuvalot sammuvat mun
kohdalla. Ymmärrän että sattumalta niin voi käydä, mutta kun se
tapahtuu todella usein ja moni kaverini on sanonut ettei heille ole
koskaan käynyt niin. Ja siis juuri kohdalla, ei ennen eikä jälkeen, ja
sillä ei ole väliä, liikunko pyörällä, kävellen vai autolla. Yleisimmin
se käy silloin kun olen pikkuveljeni kanssa yhdessä pyöräilemässä tai
samassa autossa.
Tiedän itsekin, että kaikkien näiden juttujeni jälkeen voin vaikuttaa
ihan sekopäältä mutta totta joka sana. Olisi kiva tietää onko muilla
sennuilla vastaavia kokemuksia siitä että katuvalot sammuu (joskus vaan
välähtää sammuksiin ja syttyy taas) kohdalla?
Hurjin juttu sattui Vetelissä (paikkaa tuntevat voivat nyt sitten
seurata juttua tarkemmin) kun ajoin Kaustiselta päin
13-tietä(muistaakseni se on 13-tie) ja mulla oli autolastillinen
kavereita kyydissä. Kolme tyyppiä nukkui takapenkillä, mutta yksi kaveri
etupenkillä valvoi ja todisti siis vierestä tätä hommaa. Siinä Vetelin
kohdalla tietä oli siihen aikaan (en ole hetkeen käynyt) varmaan n.
kymmenisen katuvalotolppaa, kun muuten tietä ei ole valaistu, ja
ajaessamme niiden ohi jokainen valo sammui kohdalla ja välkähti
takanamme uudelleen päälle. Järjestyksessä, joka ainoa. Osa valoista oli
välkkynyt jo aiemmin illalla kun olin yksin autossa ja menin hakemaan
kavereitani, mutta eivät ne kaikki silloin välkkyneet.
Ihme homma. Lisäksi edellämme ajoi auto, jonka kohdalla valot eivät välkkyneet(!).
Joskus myös (ihan oikeasti vaikutan jo itsenikin mielestä sekopäältä)
tavallaan etukäteen tajuan että joku katuvalo sammuu kun olen kohdalla.
Tuijotan sitä, olen varma että se sammuu ja blink! Kohdalla ollessani
niin käy.
Ja tosiaan, veljeni kanssa yhdessä ollessa katuvalojen sammuminen tapahtuu jotenkin paljon useammin.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Olen nimittäin usein ihmetellyt
tätä veljeni kanssa. Hänelle sattuu myös yksin samaa huomattavan usein. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: atac
Päivämäärä: 21.1.12 13:02:05
Mallorca: Siis tuo kuvaamani kiukutteleva telkkari oli jostain 90-luvun
alkupuolelta, jumalaton kuvaputkimöhkäle ja tapahtuman aikaan ei ollut
digihommista tietoakaan. Itse olen kyllä nuorehko sennu (vm.-86).
Itsekin mietin, olisiko ollut sähkövika, mutta tosiaan pikkuveljeni
pöytälamppu toimi kuten lampun kuuluukin, vaikka oli samassa
jatkoroikassa kiinni. Ja hulluinta oli varsinkin vehkeiden sekoillessa
yhtä aikaa, siis lamppuni, radioni ja telkkarini. Lisäksi ilmiöiden
loputtua jokainen aparaatti palveli vielä vuosia ihan kiltisti. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: jees
Päivämäärä: 21.1.12 13:03:13
Olen itse nähnyt kummituksen teininä ja kaikenlaiset oudot tuntemukset
on olleet arkipäivää lapsesta asti. Omille lapsilleni en koskaan kerro
kummitustarinoita ja väitän heille, ettei kummituksia ole olemassa. En
halua heidän pelkäävän.
Kuitenkin esikoiseni ollessa 4-vuotias, alkoi hän puhua että meillä on
"naurava kummitus". Tyttö tuijotti ikkunasta pimeään metsään ja sanoi
nauravan kummituksen olevan siellä. Eräänä päivänä tyttöni syöksyi
kauhuissaan pois huoneestaan huutaen että siellä on "haamukummitus".
Kerroin, ettei sellaisia ole olemassakaan ja tyttö lopetti nämä jutut.
Kysyin vuosia myöhemmin, että muistaako hän itse nauravaa kummitusta,
niin ei muistanut enää.
Nuorempi tyttöni täytti neljä vuotta syksyllä, eikä hän ole koskaan
puhunut sanaakaan kummituksista. Kunnes pari viikkoa sitten hän tuli
itkien esikoistyttöni huoneesta, jossa oli ollut yksin leikkimässä.
Tyttö selitti, että huoneessa on kummitus, joka nauraa. Kyselin, miltä
ääni kuulostaa, niin tyttö sanoi sen kuulostavan "tikulta ja takulta"
(tiedätte kai nuo kimeä ääniset oravat). Kysyin, onko nauru lapsen ääni,
niin ei ole lapsen kuulema. Rauhoittelin tytön ja suostuttelin
palaamaan huoneeseen. Tutkittiin huone yhdessä ja todettiin, ettei
kummituksia ole olemassakaan.
Talomme kävi pappi siunaamassa kaksi vuotta sitten, kun täällä oli niin
levotonta. Harmittaa, jos ilmiöt alkaa uudelleen. Meillä mm. liikkui
kaukosäädin itsekseen, kun katsoin sitä. Meillä myös kulki tyyppejä
sisällä ja ulkona, jotka näyttivät perheeni jäseniltä mutta eivät
voineet olla heitä. Esim. tyttöni huoneesta juoksi samanikäinen tyttö
ulos, mutta kun menin katsomaan niin oma tyttäreni nukkui sängyssään
eikä tosiaan ollut juossut ovesta.
Kerran olin suihkussa ja tunsin selvästi, että joku mies katsoo minua.
Minua alkoi naurattamaan ja kysyin ääneen, että kukas sinä olet. Tunsin,
että tämä näkymätön tyyppi käveli ohitseni ja häipyi. Sanoin
miehelleni tultuani suihkusta, että joku kävi katsomassa minua.
Seuraavana päivänä kuulin kaveriltani, että miespuolinen ystävämme oli
kuollut jouduttuaan sairaskohtauksen takia sairaalaan. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: monni
Päivämäärä: 21.1.12 14:00:11
Olin varmaan kuuden tai seitsemän, kun isäni toi meille kotiin kaksi linnunpoikasta.
Isäni on metsäkoneyrittäjä ja oli kaatanut Närhien pesäpuun, ja pelasti poikaset meille.
Niillä oli pahvilaatikossa sammalpesä ja keräsimme niille matoja ja hyönteisiä ja syötimme niitä.
Vaikka vanhempani varmasti tiesivät, etteivät ne selviä ilman omaa
emoaan, niin kyllä niitä silti vaan antaumuksella hoidettiin, muistan
miten olin huolissani siitä, että miten opetan ne lentämään. :)
Yhtenä päivänä toinen niistä meni huonoon kuntoon ja päivän päästä
toinenkin ja eräänä aamuna löysimme ne kuolleina. Hautasimme ne ja tein
niille ristitkin sinne marjapuskien juureen.
Illalla kun menin nukkumaan itkin vielä lintujeni kohtaloa, niin näin
miten huoneessani olevaa takkaa vasten piirtyi kahden lentävän pienen
linnun hahmot.
Muistan ajatelleeni, että linnut kävivät kiittämässä hoidosta ja ne
olivat sittenkin oppineet lentämään. Tiesin, että niillä on kaikki hyvin
ja tuli levollinen olo.
Meillä oli myös Ypäjällä kämpässä vähän aikaa jokin henki, joka auheutti
ääniä, väänsi radiosta volat isolle, siirteli tavaroita yms. Ei
kuitenkaan mikään pahantahtoinen, eikä se kauaa meillä viihtynyt. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: Sirppi
Päivämäärä: 21.1.12 14:45:13
Pitääpä minunkin lisätä tänne oma kokemus, jota en miksikään
kummitteluksi kuitenkaan sanoisi. Pari vuotta sitten kesällä muutin
mieheni kanssa vanhalle maatilalle, joka oli ollut tyhjillään viitisen
vuotta. Talon entinen omistaja oli kuollut, ja talo siirtynyt perintönä
hänen pojalleen. Hän oli taloa käynyt talviaikaan lämmittämässä, mutta
muuten talo oli ollut asumaton, vanhan rouvan kaikki tavarat ja
vaatteetkin olivat vielä paikoillaan.
Ensimmäisenä yönä lähdin keskellä yötä vessaan, ja kuljin olohuoneen
läpi leivinuunin edestä. Tunsin selvästi miten uuni hohkasi lämpöä,
mutta en edes ajatellut sitä sen kummemmin. Vessasta takaisin tullessa
lämpö tuntui vielä selvemmin ja haistoin samalla myös joulupiparien
tuoksun aivan selvästi. Mainitsin tästä aamulla miehelleni, mutta muuten
en asiaa enää ajatellut. Muutaman päivän päästä talon nykyisen
omistajan sisarukset tulivat hakemaan äitinsä tavaroita, ja löydettyään
keittiön kaapista vanhan peltipurkin toinen sanoi että hänen äidillään
oli ollut tapana aina paistaa leivinuunissa pipareita vieraille, kesät
talvet.
Ajattelin tämän kokemukseni olevan vanhan rouvan tervetulotoivotus
meille. Sen verran asiaa kuitenkin ajattelin että rouvan kuva pysyi
seinällä siinä missä se oli kaiketi vuosikaudet roikkunut, ja jostain
syystä hänen kiikkutuolikin jätettiin samaan nurkkaan missä se oli
ollutkin. Myöhemmin tämä kiikkutuoli rupesi kiikkumaan itsestään
iltaisin, ei joka ilta mutta aika usein kuitenkin. Ikinä en kokenut että
minulla olisi ollut jotakin pelättävää talossa, vaan tunnelma oli
hyvin seesteinen ja rauhallinen. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: ..
Päivämäärä: 21.1.12 15:18:12
Siis miehesikin välkkyy kohdallasi?
Jos tarkoitit, ettei miehesikään pidä sitä outona, niin mikset kirjoittanut "eikä miehenikään". |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: calimero
Päivämäärä: 21.1.12 15:50:08
Minulla on myös noita valojen sammumis- ja syttymiskokemuksia.
Ensimmäinen kerta, jonka muistan, tapahtui kun olin 7-8-vuotias. Kävelin
koulukaverini kanssa pyörätietä pimeällä ja kun tulin valopylvään
kohdalle, niin katuvalo sammui. Nauroimme kaverini kanssa ja sanoin,
että katsotaan sammuuko toinenkin. Seuraavakin valo sammui juuri kun
olin sen kohdalla. Meitä alkoi vähän jännittää ja kun kolmaskin valo
sammui, juuri kun olin kohdalla, valtasi meidät paniikki ja juoksimme
varmasti monta sataa metriä ennen kuin uskalsimme taas kävellä
normaalisti.
Koiran kanssa ollessani lenkillä olen joskus huomannut jonkun
valopylvään reagoivan minun läsnä olooni eli valo sammuu, kun olen sen
kohdalla ja syttyy uudelleen, kun olen sen ohittanut. Muuten lamppu ei
vilku eli kyse ei ole normaalista vanhasta lampusta, joka vilkkuu.
Kerran olin maneesi oviaukossa ja seurasin kun tyttäreni verytteli ennen
ratsastuskilpaluja. Aina, kun kuljin oviaukosta sammui lamppu ja
syttyi uudelleen hetken päästä. Kun tämän tajusin, niin kävelin siitä
huvikseni vielä muutama kerran. Samassa oviaukossa seisoi myös muita
ihmisiä, mutta vain minun kulkuni sai valon välkkymään.
Tästä on olemassa jotain tekstiä englanniksi netissä. Laitan linkin, jos vielä löydän sen sivuston. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: calimero
Päivämäärä: 21.1.12 15:57:08
Näköjään teksti löytyy myös englanninkielisestä wikipediasta, tässä kopioituna pätkä:
Street light interference phenomenon
From Wikipedia, the free encyclopedia
(Redirected from Street light interference)
A concrete streetlight on its mounting pole using a high intensity lamp fixture
Mercury vapor street light fixture
Street light interference, or SLI, is an alleged anomalous phenomenon
where a person seems to turn off (or sometimes on) street lights, or
outside building security lights, when passing near them.
Although street lights can turn off by chance, such as high pressure
sodium street lights cycling (turning on and off repeatedly) at the end
of their life cycle, believers in street light interference tend to
claim that it happens to them personally on a regular basis, more
frequently than chance would explain. Some propose paranormal
explanations for SLI, sometimes based on scientific terminology, such as
the explanation that electrical impulses in their brain interfere with
the workings of electric lights. Anecdotes about people's experiences
of SLI have been reported by news sources.[1]
SLI has never been demonstrated to occur in a scientific experiment, and
those who claim to cause it have been found to be unable to reproduce
the effect on demand; they give the explanation that the effect is not
within their mental and physical control. However, many occurrences
have been recorded by those who claim to have had supernatural
encounters within current or past places of residence; especially when
living in a house dating back to the era of the titanic (1910-1915).[2]
Many times they do report, however, that it occurs with specific lamps
and not just randomly shutting off street lights or electrical lamps
in general.[3][4] |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
| |
Lähettäjä: meloni
Päivämäärä: 21.1.12 23:09:29
Ei, vaan samoin mieheni kohdalla välkkyvät. Otetaan tämä upituksena. |
|
|
|
|
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.