Lähettäjä: pallokala
Päivämäärä: 7.6.11 23:56:11
Mun oli kennel-käteenvetäjästä joka oli yhdistynyt myös pohoojalaisetvaimonhakkaajat-kenneliin.
Olisin lopettanut koko idiootin mutta joku halus sen välttämättä kokeiluun, josko sais sen järkiinsä, tuskin sai.... |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
|
Lähettäjä: miesfani
Päivämäärä: 8.6.11 19:14:14
No, meillä kävi todella hienosti tämän kanssa. Olin aina tykännyt
Pelastetaan miehet ja Äijä rescue-yhdistysten sivuillä käydä
kattelemassa kulkureita, olen siis aina tykännyt kaikenlaisista vähän
reppanoista kovanaamoista, kävin myös iltaisin kattelemassa kaupungillä
jos sieltä löytyisi joku joka tarvitsisi hyvän kodin ja tällaisen
aktiivisen emännän, jonka kanssa voi yhdessä harrastaa ja vaan viettää
kotona aikaa. Ruokinnasta en ole niin kiinnostunut ollut koskaan, mutta
ajattelin, että yhdessä voidaan sitten laitella.
Sitten kerran mun mukaan lähtikin tällainen melkeen kulkumies, ja
vaikutti siltä että hoitotoimenpiteet oli jääneet aiva retuperälle.
Käytös oli kuitenkin heti alusta asti kilttiä, eikä onneksi mitään
aggressiivisuutta, mutta vaikutti täysin kouluttamatomalta.
Mutta sitten alkoi kiinnostamaan, että jos löytyisi jotain tietoa tän
miehen taustoista, niin selvisikin nopeasti että tämähän onkin
Yläluokka-kennelistä ja vielä sitä kuuluisaa Money-linjaa. Ja tuostahan
nyt kaikki miesasiantuntijat tietää, että on siis todella laadukkaan
jalostustyön tulos. Pentuna hoidettu viimeisenpäälle ja sosiaalistettu
niin, että käytäöstavat hyvät ja yllätyksekseni myös esim. empatiakyky
hyvää tasoa.
Kävin vielä kasvattajan kanssa juttelemassa ja tuli ilmi, että heillä
treenataan jo pentujen kanssa myös kristillisyyttä. Sitä olin ajatellut
muiden lajien rinnalla itsekin tehdä tän miehen kanssa, sehän kun tukee
kaikkea muuta treeniä hyvin. Kasvattaja oli tietenkin iloinen, että
mies on nyt löytänyt hyvän ja asiantuntevan kodin, jossa miestä viedään
sekä käyttöön, että näyttöön. Tietenkin olen tehnyt paljon töitä tämän
kanssa, mutta nyt tämä on todellinen "työmies", vapaa-ajalla treenaa
pitkää lenkkiä ja myös lihaskuntoa, runko on sopusuhtainen ja tiukkaa
lihasta, ei mikään liian roteva. Kotona viihtyy myös hyvin, tosin pitää
olla aina aktivointileluina kännykkää ja semmoista, mutta sehän on
normaalia kun ottaa tällasen aktiivisen miehen, jolla hyvä
työmotivaatio. Luonne paranee koko ajan vanhetessaan ja todellakin olen
halunnut käyttää myös siitokseen <3 |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
|
Lähettäjä: hmm
Päivämäärä: 10.6.11 21:38:55
Tämän viimeisimmän löysin Kulkurin löytökoirahoitolasta. Oli sinne
pentuna viety, varsinainen kasvattaja on tiedossa, mutta ei ole juuri
kykeneväinen kasvattajan vastuutaan kantamaan.
Äkkiseltään näyttää sisäsiistiltä ja melko säännöllisesti trimmatulta.
On selvästikin käynyt jonkun arkitottelevaisuuskoulutuksen läpi. Ei
sikäli paha. Mutta harrastuskaveria tästä ei saa. Ainoa toimiva
motivointiväline lienee olut. Millään muulla en ole saanut kirvoitettua
miellyttämisenhalua ja palvelualttiutta sellaiseen hetkeen, jolloin ei
itse motivoidu. Lenkkikaveriksi ei ole. Saattaa arkitottelevaisuuden
nimissä olla mukana touhuissa, mutta heti kun pistää vähänkään kovempaa
vaatimustasoa kehiin, tekee nelitassuharan ja sitten ei välttämättä
tehoa olutkaan. Kun oikein ahdistuu, alkaa hävitä pihalta ja kierrellä
turhan pitkiä lenkkejä yksinään. Vai meneekö sitten vain vähän kauemmas
metsään murjottamaan, sitä en tiedä. Urheilullinen ei tunnu olevan,
vaikka nuorena kai juossutkin pyörän perässä.
Vähän olen ollut viime aikoina sitä mieltä, että sopisi jollekin
kotimieheksi tai ehkä pitäisi vain vapauttaa takaisin luontoon, uskon
että osaa pitää itsestään huolta, vaikka irti päästäminen jonkun
mielestä voikin kuulostaa vastuuttomalta. Nytkin on löytynyt sellaiseen
ilmastoon, että pärjää siellä ilman oikeaa omaa kotia.
Itse olisin ehkä enemmän vailla sellaista sporttisempaa,
käyttömies-tyyppistä tapausta. Vähän enemmän napakkuutta ja työmoraalia,
koulutettavuutta myös sellaisiin lajeihin, jotka eivät heti alkuun
tunnu luontaiselta. Tuollainen löytöpennusta tehty on aina jotenkin
turhan valmis pitämään huolta vain itsestään ja unohtamaan emäntäväen. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
|
Lähettäjä: YG
Päivämäärä: 10.6.11 21:47:12
Sama juttu, YLVÄSGEENI-kennelistä tämä tapaus myös. (Pistin tosin kiertoon.)
Haukkuu kyllä, mutta ei nouda. Haukkuu muita koiria ja luulee olevansa ylempänä.
Kova jano aina. Haukkuu ja valittaa, on liian huonoa murkinaa tai liian
vähän lenkitetty. Aina jotain vikaa. Kuin villakoira konsanaan.
Mamikoira kasvatti pojastaan uskollisen, mutta koira on pentuiän
ohitettuaan alkanut käyttää väkivaltaa omistajansa alistamiseen.
Varsinkin ja juuri kovan janon aikana.
Kiertoon meni. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
|
Lähettäjä: naj
Päivämäärä: 10.6.11 22:14:57
Mulla on savuton&alkoton kennelistä myös, mutta eräästä
ulkomaisesta sukulinjasta. siirtynyt koulutusta varten suomeen nuorena
uroksena, yksi aikaisempi omistaja joka on onnistunut opettamaan
komennot hyvin suomen kielellä. tumma väritykseltään, vähäinen
karvoitus.
lieviä luottamusongelmia johtuen aikaisemman omistajan virheistä, mutta poiskoulutus on onnistunut hyvin.
helppohoitoinen, hankkii itse oman ruokansa ja siinä sivussa vähän
minullekkin. sisäsiisti ja muutenkin puhatudesta pitävä, joskus nuolee
turkkiaan liian pitkään ennen lenkille lähtöä.
tottelee melko hyvin, joskus hieman hitaasti, mutta tiukka katsekontakti
yleensä auttaa. luokse tulo ja makuulle meno vahvinta aluetta. ei
rähise muille uroksille, paitsi jos tilanne käy uhkaavaksi. ei myöskään
karkaile.
useamman vuoden on jo ehtinyt minulla olla, ja on osoittanut käyttökelpoisuutensa niin työkäytössä kuin kotonakin. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
|
Lähettäjä: Houkka
Päivämäärä: 11.6.11 00:06:00
Mulla on ihan selvästi Kuspå-kennelistä rescuemies. Tai sieltä ne on
olleet aina, mutta tämän kanssa en ole luovuttanut. En tosin osaa sanoa
voiko sitä ihan Kuspå-kenneliksi sanoa, kun toinen kasvatti on todella
hyvätapainen yksilö. Kenties tämän kohdalla sattui vain geenivirhe tai
ensimmäisen omistajan kasvatusmoka.
Kasvattajan kanssa tulen hyvin toimeen, mies on vieroitettukin sopivissa
määrin joskaan ei koulutettu siellä tarpeeksi hyvin. Välillä tekisi
mieli kysyä kasvattajalta neuvoa, mutta se on vähän hankalaa kun minua
ei miehen puolesta kutsuta edes pentuetapaamisiin.
Mies ei rähise muille eikä omistajalleen, vähän liiankin kesy ulkoapäin,
päässään kyllä osaa juonitella. Se ei omista minkäänlaista
puolustusviettiä omistajaansa kohtaan. Joihinkin konflikteihin ajaa
kyllä itsensä hoopolla asenteellaan ja huonolla sosiaalistamisellaan.
Epäilen tässä sekarotuisessa olevan suurehko ripaus sitä kuuluisaa keskikaljannoutajaa: juo paljon ja tulee kalliiksi.
Komea on kuitenkin, eikä turkki vaadi suurta hoitoa tai trimmausta
näyttääkseen hyvältä. Sukupuolivietti on harmillisen pieni, vaikka on
leikkaamaton uros. Kyttää kyllä narttuja, muttei lähde kuitenkaan
karkureissuille niiden perään. Tässä tosin juuri selvisi, että on itse
yrittänyt löytää uutta omistajaa.
Tuntuu olevan täysin kouluttamattomissa, reilu vuosi tässä on nyt
yritetty sekä palkitsemisilla ja rankaisemisilla, ei toimi. Pari kertaa
olen pistänyt kiertoon mutta hakenut aina takaisin. Ei näkyvästi yritä
dominoida, mutta itse annan liian helposti periksi ja pääsee
salakavalasti kuitenkin niskan päälle.
Melko tasaisen miellyttämishaluton luonne miehellä. Karkaileekin
viikonloppuisin (välillä myös viikolla) eikä meinaa löytyä millään.
Kyllä se sieltä sitten joskus aina tulee kotiin, usein jopa sopivasti
ruoka-aikaan.
Ensimmäisellä omistajalla on ollut kova kuri, siellä oppinut
virhekäyttäytymistä ja nyt on hankalaa kitkeä huonoja tapoja pois. Mies
on tehnyt myös kaksi pentua äsken mainitun pitkäaikaisen omistajansa
kanssa, ja tottelee vielä vähän liiankin hyvin tätä dominoivaa
omistajaa.
Ollut kiertolaisena omistajien välissä (karannut omistajilta aina parin
viikon kuluessa), eikä meinaa oppia siihen että nyt olisi vierellä
seisova omistaja rinnalla.
Tässä vähän nyt mietin että pitäisikö antaa mies kiertoon, kaikkeni olen
yrittänyt mutta en vaan saa koulutettua, ei tunnu
kehittymiskelpoiselta yksilöltä. Mieskuiskaajaa en ole vielä kutsunut
paikalle. Jos Cesar Millan aloittaa uuden formaatin ja lähtee
tv-kiertueelle, niin ilmoitan meidät sinne välittömästi! |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
|
Lähettäjä: :D
Päivämäärä: 11.6.11 13:39:08
Mulla oli PersLärvitVkonloppuna-kennelistä, käytetty huonointa jalostus
urosta. Jalostukseen käytetty MammanPoika-kennelista olevaa keskitason
kilttiä narttua.
Ollut aikasemmin muutamassa kodissa, mutta palautettu kasvattajalle
pitovaikeuksien takia kova jääräpäisyyden takia, vaikea koulutettava ja
valikoiva kuulokin kaiken lisäksi. Huono palveluskoiraksi. Vähäisesti
nylkytti emäntää. Suurimmaksi osaksi hyvää huumoria, voisi verrata
Karvisen Osku-koiraan. Kasvattaja kasvatti uroslaumansa kotona huonolla
menestyksellä, eikä saanut laumaansa kokonaan hallintaa, saati sitten
itse alfa-urosta ei kiinnostanu kennelin pito, vaan ohran lipitys
kiinnosti enemmän.
Kerran karkasikin kylän nartun luokse astumaan mutta sainkin itse teossa
kiinni, uroksen selätin sen siliän tien ja johtajuus saatiin selville.
Vkonloppuisin varsinkin alkoi tassuja vipattamaan ohrapirtelön perään
ja kävi kasvattajan kotona juomakuurilla. Kotiin palasi aina häntä
koipien välissä ja loppumetreillä sammui ripulin jälkeen pytylle.
Uros laumassa käyttäytyy kuin mikäkin villi susi, unohtaa että omistaja on paikan päällä.
Äärimmäisen äänekäs koiraksi, välillä vähän remmirähjäsi vieraille
uroksille, jos oltiin liikenteessä paikallisessa. Ymmärryksessä
vaikeutta ja järkipuhe ei pelannu.
Palautin nyt kasvattajalle 4vuojen jälkeen kun omat kasvatus taitoni ja
sieto kyky ei riitä. Siinä ois jollekkin nyt oiva palveluskoira, hyvin
koulutettu kovalla auktoriteetillä. Heräsi vain viime metreillä, mitä
pitää tehä että pitää omistaja tyytyväisenä. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
|
Lähettäjä: Päivi
Päivämäärä: 11.6.11 19:55:42
Minulla on työmyyrä kennelistä liiankin actiivinen pääkopan menoa ei
tahdo kroppa kestää,ja täytyy activoida pehmeästi muuten voi vaan
tiltata.melko hyvä hermorakenne ja ikäänsä nähden hyvässä kunnossa. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
|
Lähettäjä: ^^
Päivämäärä: 11.6.11 20:14:13
Haluasin varoittaa teitä sopivaa kenneliä etsivät: vaikka se pentuna
näyttäisi kuinka söpöltä ja ajattelisit, että kyllä hyvällä
koulutuksella tästä saadaan vaikka mitä niin EI. Ne pienet luonneviat
usein pahenevat vanhetessa. Itse Narcissos-kennelistä ottaneena melkein
menetin terveyteni ja kahdenkymmenen vuoden taistelun jälkeen kiertoon
meni. Ei sillä, kahden viikon kuluttua oli uuden emännän ruokakupille
päässyt. Aina löytyy niitä, jotka näihin haksahtaa. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
|
Lähettäjä: */*
Päivämäärä: 13.6.11 12:12:29
Mulla on otettu WannaBeBoss-kennelistä. Tällä oli aikaisempikin
omistaja, joka oli otteissaan turhankin kova, eli pentu haettiin huonon
pidon vuoksi pois. Hainkin sellaista omapäistä miestä, jossa ois
haastetta. Tää kyllä näytti heti alkuun, että ytyä löytyy. Räkyttää
toisinaan sinnikkäästi, mutta olen ajatellut, ettei haukku haavaa tee.
Osaa kyllä sitten hyvitellä, kun on aikansa riehunut. Tämä on välillä
turhankin omapäinen, yrittää päästä niskan päälle, mutta
kärsivällisesti kun jaksaa puurtaa niin kyllä se siitä asettuu.
On kuitenkin sosiaalinen ja nauttii kaikenlaisten vempaimien
rassaamisesta. Kotonakin viihtyy erinomaisesti, vaikkei täällä isommin
saakaan mitään aikaan. Ei ole koskaan purrut tai tuhonnut mitään. Ei
oikeastaan ole näyttö- eikä isommin käyttölinjainenkaan, eikö se oo
pääasia, että on hyvä terveys ja säännölliset tulot =)
Saa nukkun sängyssä ja sohvalla. Ja syö ruokapöydässä muiden seurassa. Tää on myös tarkka vaatteistaan ja turkistaan.
On kyllä kiinnostunut nartuista, mutta ei nuoleksi muiden narttujen kusia edes juoksun aikana.
Kyllä tää saa minulta lopuniän kodin vaikka on välillä hyvinkin vaativa mies. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
|
Lähettäjä: bamby
Päivämäärä: 13.6.11 12:19:56
Mun mies on Kennel Luottamuspula:sta. Hän on vielä nuori, mutta
ennättänyt käymään muutamassa kodissa, jossa jokaisessa on käynyt niin,
että omistaja on ottanut uuden hänen tilalleen. Niinpä tämä siirtyi
minun omistukseen ja uuteen omistajaan on hänen vaikea luottaa.
En saisi olla tekemisissä muiden urosten kanssa juurikaan, oli kyseessä
sitten vanha tuttu uros tai uusi tuttavuus. Veliurosten kanssa
kuitenkin saan olla tekemisissä.
Uskon kuitenkin siihen, että tämän yksilön voi vielä kouluttaa hyväksi
ja että siitä joskus tulee aikuinen. Sisäsiisti yksilö hän onkin jo ja
kovin mielyttämisenhaluinen. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
|
Lähettäjä: bamby
Päivämäärä: 13.6.11 12:40:06
Se pitää vielä lisätä, että olen lähettämässä miestäni puolustusvoimien
järjestämään koirakouluun harjoittelemaan tokoa. Sieltä toivon
erityisesti apuja kasvatukseen. Vaikkakin rankkaa on päästää oma
karvapallo niin pitkäksi aikaa muiden hoiviin. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
|
Lähettäjä: kristine
Päivämäärä: 15.6.11 17:06:51
minun mieheni on palvele- ja nytkytäkennelistä. Kasvattaja ei ole
vieroittanut olleenkaan pentuaikana, vasta minä ensimmäisenä omistajana
sen tein. Oli muuten rankkaa, ei osannut kävellä narussa tai noutaa,
vaikkapa tuo nouto koulutus jäi kesken kun pistin kiertoon, kun tuntui
olevan niin puupää yksilö ettei oppinut. Muutenkin miellyttämisenhalua
ei tällä rodulla ollut ollenkaan, paitsi jos hän halusi nytkyttää,
muuten ei omistajaa kaivannut. kovasti piti palvella ja kaikki tehdä
valmiiksi. Ei ollut kova haukkumaan eikä purrut. Nyt olisi etsinnässä
uudesta kennelistä mies mikä huomioisi omistajansa ja haluaisi
mielellään harrastaa vaikkapa agilitya. Uuden pennun on myös oltava
sisäsiisti ja hyväkäytöksinen, en jaksa enään opettaa sisäsiistiksi ku
tuon edellisen kanssakin meni viisi vuotta ilman tulosta. (edellinen
muuten meni takaisin kasvattajalle opettelemaan huonoja tapoja ilman
rajoja). uuden pennun pitäisi myös olla varustettu hyvällä
haukkuhuumorilla. Olen yhtä pentua katsellut, mutta en tiedä vielä
olisiko se sopiva, kovin on aktiivinen pentu, kun ei olisi vaan liian,
jääköhän sitten mielenkiintoa vielä omistajan huomaamiseen. Uuden
pennun on myös ehdottomasti oltava yhden omistajan, en huoli mitään
vieraissa juoksijoita. Olisiko teillä tiedossa hyvää kenneliä mistä
tälläisen löytäisi, vai pitääkö vielä katsella ja harkita tuota yhtä
pentua? Katselemani pentu on kyllä hyvinkin toimiva nytkytys hommissa ja
on varmasti jonkinlainen luonnonlahjakkuus kun tietää mitä omistaja
haluaa. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
|
Lähettäjä: tötterö
Päivämäärä: 15.6.11 23:27:35
Minäkin otin mieheni TYÖMYYRÄ kennelistä. Työmyyrähän se sitten onkin.
Koko ajan tekee töitä, ei se paljoa lepää.
Metsästys/poliisi/rajavartioston jne. työkoirana tosi hyvä, muttei
tuosta puolisoksi ole. Kotona tylsistyy ja alkaa räkyttää, sisäsiisteys
unohtuu ja on muutenkin tosi tympeä otus.
Kun sillä on tarpeeksi aktivointia ja tekemistä, sen kanssa pärjää. Tämä
ei kyllä ole paha nylkyttämään, eikä karkailekkaan, ja on pentunsakin
huolehtinut ihan ok, silloin kun on aktivoinnilta ehtinyt.
Mutta itse kaipaisin hieman toisenlaista miestä, semmoista sylissä
kiehnäävää, joka kuitenkin huolehtisi itsestään, olisi sisäsiisti ja
rakastettava. Uskollinen tietysti myös. Mistähän kennelistä sellainen
löytyisi? |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
|
Lähettäjä: suski
Päivämäärä: 16.6.11 02:16:55
"Mulla on savuton&alkoton kennelistä myös, mutta eräästä
ulkomaisesta sukulinjasta. siirtynyt koulutusta varten suomeen nuorena
uroksena, yksi aikaisempi omistaja joka on onnistunut opettamaan
komennot hyvin suomen kielellä. tumma väritykseltään, vähäinen
karvoitus."
naj: veit sanat suustani!! täällä samanlainen :D |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
|
Lähettäjä: ..
Päivämäärä: 16.6.11 02:32:58
Omani on hieman epämääräisestä navettapentueesta, isäkin on kuopattu jo
aikoja sitten. On saanut kohtuullisen peruskoulutuksen, mutta
positiivista vahvistamista ei ole kasvattaja käyttänyt koulutuksessa
lainkaan ja mies on välillä turhan epävarma. Maalaistaustasta
huolimatta viihtyy nykyään hyvin kaupungissa kerrostalossa eikä kaipaa
omaa pihaa missä möyriä.
Rakenteeseen ei ole kiinnitetty jalostuksessa juurikaan huomiota joten
mm selkä on jouduttu kuvauttamaan erinäisten vaivojen vuoksi. Rotevan
työrotuisen miehen aktiviteettitarve on kuitenkin suuri ja vähän väliä
onkin joku paikka kipeänä.
Luonteeltaan on yhden ihmisen mies, ei räksytä eikä kärsi
eroahdistuksesta. Jahtaa kuitenkin autoja eikä sisäsiisteystkään ole
aina toivotulla tasolla. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
|
Lähettäjä: nasseli
Päivämäärä: 16.6.11 04:45:14
mä otin tuolta Naminaaman kennelistä. Lähinnä kiinnosti toi ulkonäkö,
tosi kiva sitä on näytellä kaupungilla mutta jälkikäteen huomasin että
urheilevana omistajana ois voinut olla aktiivisempi rotu, tää ei juuri
lenkittämisestä välitä. Ei onneks juo paljon mut jos juo on tosi
dominoiva muita uroksia kohtaan ja remmirähjääminen on sillon tosi
ongelma ja muutaman kerran on päässyt vieraan uroksen kimppuun ja sit
on karvat pöllynny.
Mä oon teettäny tällä yhen pennun ja tuli kyl aika laadukas. Edellinen
mies oli tuolta Narcissos-kennelistä niinku jollain ylläolevallakin,
liian haastava uros mulle vaikka teetin silläkin 4 pentua ja ne näyttää
toistaseks perineen enemmän emänsä luonnetta onneks. |
|
|
Lähettäjä: stj.
Päivämäärä: 7.6.11 23:30:24
Oma löytyi kadulta, mutta arvelen sen olevan myöskin 'Rentut
musisoijat'-kennelistä (voisikohan suvussa olla myös tuota
karjalankaljakoiraa?). Omistajia on tainnut olla montakin ja viimeisin
heitti kylmästi kadulle. Kasvattajat eivät ole tehneet hyvää työtä ja
itselläni on kova kouluttaminen, mutta onneksi olen ennenkin kouluttanut
pentuja ja myös aikuisia koiria. :)
Kiltti kuin mikä, mutta luultavasti ei ajele aivan täysillä. Turkki on
todella vaikea pitää siistinä ja puhtaana, eikä suostu trimmaajalle.
Jumiutuu helposti sohvalle ja karjalankaljakoira-ominaisuudet tulevat
esille ainakin viikonloppuisin. Siinä ei auta kiristys, lahjonta eikä
uhkailu.
Ulkoillessa pidettävä ehdottomasti hihnassa, mieluiten kuristuspannassa
tai saattaa karata helposti vieraiden narttujen perään. Rähisee
uroksille varsinkin muutaman olusen jälkeen.
Eiköhän tästä saada vielä näyttely- ja käyttövalio pienellä
treenaamisella! Pois en antaisi, sillä toista näin kultaista yksilöä ei
löydy. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
|
Lähettäjä: super_skunk
Päivämäärä: 8.6.11 02:57:11
Lähettäjä: niin
Päivämäärä: 6.6.11 20:04:49
DrunkAlcoholic kennelistä hankin omani. Hirveät kustannukset, tämä kun
juo hirveästi. Kärsii myös eroahdistuksesta, hajottaa tavaroita myös
silloinkin kuin minä olen paikalla. Kasvattajat eivät ole kiinnostuneita
pennustaan, toinen on myöskin kova juomaan ja toinen vähät välittää.
Annoin juuri viikonloppuna pois, pääsi samaan kotiin yhden sisaruksensa
kanssa.
Olikohan tässä kennelissä enemmänkin pentuja, kun kuulostaa kovin
entiseltäni, josta jouduin luopumaan muutama kk sitten. Oli oikein
kiltti ja luotettava joissain tilanteissa ja asioissa. Toisaalta sitten
taas (humalassa) arvaamaton ja aggressiivinen, en uskaltanut pitää jo
ihan naapurisovunkin kannalta :D |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
|
Lähettäjä: :)
Päivämäärä: 8.6.11 09:38:44
mulla on kennel Uusavuttomasta.kovasti on opeteltavaa,pyöri kasvattajan
jaloissa tuonne parinkympin ikään,ei osannut paistaa edes jauhelihaa
kun ei ollut tajunnut poistaa sitä pohjalla olevaa paperia,onneksi
sentään sisäsiisti ja osaa pukeutua itse.
Tosin siivo käytökseltään |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
|
Lähettäjä: Gee
Päivämäärä: 8.6.11 09:51:45
Kennel EmmieTiiä.
Oli kyse mistä tahansa, uros ämpyilee loputtomiin eikä osaa päättää.
Mielipidettä kun kysyy, ei tiiä. Ei osaa sanoa. "Päätä sie". |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
|
Lähettäjä: NaNNa..
Päivämäärä: 8.6.11 09:58:32
Omani on hankittu kaksi vuotta sitten sisäsiistien kennelistä. Kyseessä
on karvaton uros, joka ajoittain yrittää pompottaa omistajaansa.
Kunnolla kun komentaa niin löytää kyllä paikkansa kotoa. Pystyy
pitämään lenkillä vapaana, eikä ole muiden narttujen perään
juoksemassa. Tokossa osaa ALO-luokan liikkeet ja näyttelyistäkin on
kerännyt muutaman SERT:n.
Välillä on kuitenkin vähän turhankin sisäsiisti yksilö, sillä kantaa
jopa lelut koppaan. Onnistuneesti sosiaalistettu uros joka omaa hyvän
huumorintajun. Kasvattajatädin tuki 24/7. Ehdottomasti tämän talouden
alfauros loppuun asti!! |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
|
Lähettäjä: :)
Päivämäärä: 8.6.11 10:00:42
DrunkAlcoholic ja kennel narkomaanin sekoitus oli kesämiehenä.Aluksi
siivon ja fiksun oloinen.pikkuhiljaa alkoi tulla näitä ei toivottuja
tapoja esiin.Ei ollut koulutus kelpoinen,annoin kiertoon...en tiedä
kuinka uudessa paikassa menee,en kyllä ole kysellyt kuulumisia. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
|
Lähettäjä: Jaahas
Päivämäärä: 8.6.11 10:05:06
Mulla on täydellisen kennelistä.pysyy kotona,voi pitää irti.siivoaa ja
tekee ruokaa.plussana on kiinnostunut samoista asioista kuin minäkin ja
kisamiehenä erinomainen.on tehnyt jopa tulostakin,siitokseen kerran
käytetty,hoitaa isän hommat hyvin.Suosittelen kyseistä
kenneliä.ksvattajienkin kanssa tulee hyvin toimeen ja ovat hyvin
asiallisia. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
|
Lähettäjä: J
Päivämäärä: 8.6.11 10:15:53
Omani on kokeilussa kilttimuttaujo-kennelistä. Mies on niin ujo, etten
oikein vielä ole varma haluaako hän jäädä omistukseeni, vai palata
kasvattajilleen. Näin on käynyt edellisten omistajienkin kanssa.
Edelliset omistajat tosin ovat käsittääkseni olleet melko ylivaativia
ja ilkeitä noin ujolle miehelle, joka taas on tehnyt miehestä vielä
enemmän aran. Kasvattajia en ole tavannut, koska tämä mies hyppäsi
autooni ja oli silloin liikkeellä yksin. Näen parhaaksi edetä miehen
tahtiin, koska ylimääräinen painostaminen saattaisi aiheuttaa joko
lopunkin kontaktin katoamisen, tai ehkä jopa takaisin hyökkäykseen
riittävän painostamisen jälkeen. Tämän rodun kanssa maltti on valttia.
Mies ei silti ole hankala, vaan lähinnä väärinymmärretty. Lieneekö
syynä se, että mies on omistajalleen lojaalin oloinen, mutta edelliset
omistajat eivät ole antaneet tarpeeksi vastakaikua, eivätkä
noudattaneet samaa lojaalisuutta, jota mies kuitenkin vaatisi myös
omistajaltaan, sekä myös lajitovereiltaan. Helppo tämä mies ei siis
ole, vaikkei ilkeä ja röyhkeä olekkaan. Kouluttamisessa vaan on
käytettävä pehmeitä otteita ja paljon aikaa. Kun tähän mieheen saa
kontaktin, on se leikkisä, huumorintajuinen ja hauska, omistajaansa
sitoutunut lemmikki :) |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
|
Lähettäjä: mami
Päivämäärä: 8.6.11 10:32:24
Juu mein mies on Juoppojohtajien kennelistä. Paperilla näytti ihn hyvä
sukuiselta,mutta todellisuus oli jotain muuta ja siis käyttö puolen ei
mikään näyttelytyyppi..
mahdottoman kovapäinen yksilö,kaikki pitää opetella kantapään kautta.
Jokapaikassa saat olla sanomassa ei ei ei ja kun selkäs käännät niin
alkaa tapahtua. Sit istuu emänsä vieressä korvat ja silmät lupallaan ei
me mitään olla tehty...
Nää kaks onkin pitänyt erottaa toisistaan kun saivat niin paljon
ongelmia aikaiseks,eli haukkuivat kaikki vieraat ekaks ja kusivat
toisten nurkkiin ja kun ei ole vieraita lähettyvillä ketä haukkua niin
alkoivat tappelemaan keskenään.
kasvatuksesta tällä ei ole mitään hajua,tekee toki kovasti hommia mutta
ei rauhoitu hetkeksikään ja kun ressaantuu liikaa niin käy
äkäiseks,eroahdistusta myös havaittavissa.Juominen ei ole enään
ongelma,kun laitoin kylmän viileesti ulkoruokintaan 3-4pvää juomisen
jälkeen.
mutta kaikkein pahin ongelma on ego mikä tulee kasvattajan linjoista eli
tyhmän rohke ja kuvittelee olevansa kuolematon,ei paljoo ihmistä
kunnioita! |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
|
Lähettäjä: koriSANTERI!!!!
Päivämäärä: 8.6.11 12:29:28
Oma löytyi kennelistä nimellä 'Korisanteri'. Rotuhan on paskantava
juoppo, jo harvinaisuus maailmalla. Nimeksi tämä piski sai Herra Vodka,
lyhyesti sanotaan Vodkaksi. Värihän oli sekalainen; ainakin viittä eri
väriä. Yksi väri ruskea, toinen punainen, kolmas pinkki, neljäs
limenvihreä ja viides harmaa. Vaatteita tällä elukalla ei ollut, liekö
kasvattajalla nimeltä Kerttu Verho,oli ollut Vodkalle jotain väriä
päästäviä vaatteita, joten sen takia tämä ruma olento oli tälläinen.
Kaksi vuotta sitten Vodka sairastui pahasti, ulosteesta löytyi
puolikuollut hiiri ja hevoseni kallis riimunnaru ja riimu. Oireita
olivat yöllä karkailu, toistuva värinvaihto ja karvanlähtö, ei kestänyt
toisia miehiä (edes ihmisiä), vaan tuli mustasukkaiseksi ja hoiti
monen miehen ja naisen sairaalakuntoon. Karvanlähtöaika saattoi olla
jopa kolmen tunnin välein. Koira oli hyvin järkyttävä tapaus,ja niinpä
lähetimme hänet tutkimuksiin Phones- laboratorioon. Luulimme, että
koira tulisi kuntoon, mutta kun ei tullut, päätimme jättää hänet sinne.
Vuoden päästä tapahtumasta saimme ilmoituksen että hän on vaihtanut
omistajaa. Enää nyt kymmenen vuoden päästä, emme ole kuulleet koirasta
mitään. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
|
Lähettäjä: koukku
Päivämäärä: 8.6.11 12:44:23
MykkäPoika Kennelistä minun uros. Tämän kanssa on oppinut, että mies on
pidettävä hyvällä tuulella, rapsuteltava ja paijailtava
säännöllisesti, niin juttu luistaa. Vähänkin jos joudut kovemmin
komentamaan, tai käsittelemään joitakin hankalampia asioita, niin tämä
menee ihan mykäksi ja katse lasittuu. Onhan tuo kuitenkin ehkä pienempi
paha kuin tyhjän räkyttäminen...
Otin tämän entiseltä omistajalta, ja kasvatus jäänyt vähän retuperälle.
Sukan hakua tai roskapussin kantoa ei tahtoisi harrastaa ollenkaan.
Itsensä onneksi puhdistaa hyvin, eikä liiemmin haisekaan.
Etsin käsiini kasvattajat, ja heidän kasvatustoimintansa on perustunut
savuton&alkoton sekä RehtiYrittäjä kenneleiden oppeihin. Tämä näkyy
myös omassa uroksessani. Todella mukavan käyttömiehen tästä on saanut,
innostunut harrastamaan ja kokeilemaan lähes kaikkea mitä olen
ehdottanut. Hevosiakaan ei pelkää eikä hauku.
Loppuelämän kotiin lupasin tämän ottaa, ja siitä pidän kiinni. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
|
Lähettäjä: ..
Päivämäärä: 8.6.11 23:31:56
Tuo on kai kiertänyt monissa eri paikoissa pentuna, adoptoin tuollasen
kodittoman (rotuna epäilen olevan suomenajokoiraa ja sakemannia). Nyt
te ht.nettiläiset varmaan ootte taas, että jonku tautipesäkkeen oon
tuonu ulkomailta. Mutta tämä siis oli jo tänne tuotu ja edellisen
omistajan hylkäämä. Kiertänyt niin monessa paikkaa, ettei ole oikein
sosialisoitunut, liekö kasvanut susien seurassa, kun ei oikein tää
normaali koulutus mene läpi. Paistettua kanaa kun syöttää niin sen saa
ehkä istumaan, luokse ei osaa vielä tulla - tätä treenataan kovasti.
Agilityä ollaan kokeiltu kanssa, mutta enemmin tuo on
mäyräkoiramallinen lihaskimppu, joten ei se niistä esteistä niin yli
päässyt.
Tykkää halimisesta ja rapsutuksista, etenkin korvan takaa saa rapsuttaa.
Vetäytyy kyllä paljon omiin oloihinsa, ei mikään kovin seurakoira.
Perhekoiraksi ei soveltuisi, kun jännittää kun lapsia on lähellä. Kakat
se tekee aina kauimmaiseen puskaan, on erittäin sisäsiisti, tosin
kiikuttaa lelujaan ympäri kämppää. Kyllä tähän kun on kiintynyt, niin
paras koira mikä on mulla ollut. Mitään rohisevaa mopsia en enää ottais. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
|
Lähettäjä: Nipo
Päivämäärä: 8.6.11 23:44:38
No siis Karja´s-kennelistähän mulla oli mies tilauksessa, mut sit
loppujen lopuks ihan sattuman kautta mulle tuliki sellanen pienen
kotikennelin kasvatti, harkitusta yhdistelmästä kylläki! |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
|
Lähettäjä: miesfani
Päivämäärä: 9.6.11 07:31:42
No, meillä kävi todella hienosti tämän kanssa. Olin aina tykännyt
Pelastetaan miehet ja Äijä rescue-yhdistysten sivuillä käydä
kattelemassa kulkureita, olen siis aina tykännyt kaikenlaisista vähän
reppanoista kovanaamoista, kävin myös iltaisin kattelemassa kaupungillä
jos sieltä löytyisi joku joka tarvitsisi hyvän kodin ja tällaisen
aktiivisen emännän, jonka kanssa voi yhdessä harrastaa ja vaan viettää
kotona aikaa. Ruokinnasta en ole niin kiinnostunut ollut koskaan, mutta
ajattelin, että yhdessä voidaan sitten laitella.
Sitten kerran mun mukaan lähtikin tällainen melkeen kulkumies, ja
vaikutti siltä että hoitotoimenpiteet oli jääneet aivan retuperälle.
Käytös oli kuitenkin heti alusta asti kilttiä, eikä onneksi mitään
aggressiivisuutta, mutta vaikutti täysin kouluttamatomalta.
Mutta sitten alkoi kiinnostamaan, että jos löytyisi jotain tietoa tän
miehen taustoista, niin selvisikin nopeasti että tämähän onkin
Yläluokka-kennelistä ja vielä sitä kuuluisaa Money-linjaa. Ja tuostahan
nyt kaikki miesasiantuntijat tietää, että on siis todella laadukkaan
jalostustyön tulos. Pentuna hoidettu viimeisenpäälle ja sosiaalistettu
niin, että käytäöstavat hyvät ja yllätyksekseni myös esim. empatiakyky
hyvää tasoa.
Kävin vielä kasvattajan kanssa juttelemassa ja tuli ilmi, että heillä
treenataan jo pentujen kanssa myös kristillisyyttä. Sitä olin ajatellut
muiden lajien rinnalla itsekin tehdä tän miehen kanssa, sehän kun tukee
kaikkea muuta treeniä hyvin. Kasvattaja oli tietenkin iloinen, että
mies on nyt löytänyt hyvän ja asiantuntevan kodin, jossa miestä viedään
sekä käyttöön, että näyttöön. Tietenkin olen tehnyt paljon töitä tämän
kanssa, mutta nyt tämä on todellinen "työmies", vapaa-ajalla treenaa
pitkää lenkkiä ja myös lihaskuntoa, runko on sopusuhtainen ja tiukkaa
lihasta, ei mikään liian roteva. Kotona viihtyy myös hyvin, tosin pitää
olla aina aktivointileluina kännykkää ja semmoista, mutta sehän on
normaalia kun ottaa tällasen aktiivisen miehen, jolla hyvä
työmotivaatio. Luonne paranee koko ajan vanhetessaan ja todellakin olen
halunnut käyttää myös siitokseen <3 |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
|
Lähettäjä: Vuppe
Päivämäärä: 9.6.11 08:00:17
Omani otin reilu kolme vuotta sitten. Savolaisen WorkAholic- kennelin
taattua pitkäturkkista, työlinjaista laatua. Välillä tuntuu, ettei ehdi
kotona pistäytymään, kun töissä treenatessa menee toisinaan 15 tuntia
vuorokaudessa.
Rakenteeltaan tuollainen pitkärunkoinen ja normaalikroppainen. Turkin
hoitoon vain menee usein paljon aikaa, sillä pitkät treenipäivät
sotkevat sitä armottomasti. Trimmaus ei ole tullut kysymykseenkään,
mutta siihen on varmaan suurimmat syyt tottumuksessa ja omistajan
turhamaisuudessa. :)
Muuten ihan perusterve yksilö, mitä nyt niskanikamissa hieman sanomista.
On kuvattu ja tutkittu, säännöllisellä hoidolla pitäisi pysyä aivan
treenikuntoisena vielä vuosia.
Äärimmäisen hellyyttävä ja rakastettava yksilö, mutta aina toisinaan tuo
kennelin linjaus työnarkomaniaan laittaa miettimään, että oliko sitä
miestä ollenkaan? |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
|
Lähettäjä: peto
Päivämäärä: 9.6.11 08:08:16
Meillä on kennelistä nimeltä Jokapaikanhöylä. Toimii tilanteessa kui
tilanteessa ja osaa ratkoa mitä kummallisempia mysteereitä ja
probleemeja. Koko aika liikkeessä , tässä saattaa olla ripaus kyllä
jostain ADHD-kennelistäkin.
Tämä on myöskin taloudellinen, ei juuri kuluta naksuja eikä litkuta turhia, mitä nyt on kummallisesti kahviin ihastunut.
Tämän kennelin tarjontaa on kuulemma melko harvoin tarjolla. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
|
Lähettäjä: hh
Päivämäärä: 9.6.11 12:43:44
Tämä urosyksilö oli ollut kaverillani sijoituksessa pitkän tovin, mutta
siellä kyläilessäni ihastui minuun niin, että suuntasi karkureissunsa
asunnolleni. Teki sitä niin sinnikkäästi, että pakko oli sitten ottaa
omaksi.
Kovaa kättä on tarvinnut narttujen perään tehtyjen karkureissujen
karsimiseksi. Kuiskailut ja makupalat ei tähän urokseen aiemmin
riittäneet. Mutta on oppi mennyt perille! Nykyään on oikein
hyväkäytöksinen kyljessänyhjääjä. On sisäsiisti ja komeakin. Ahkera ja
työteliäs. Siitoksessa osoittautui nappivalinnaksi. En valita, vaikka
aina ei helppoa sen kanssa ole ollut.
Parista huonosta tavasta huolimatta on hyvin peruskoulutettu ja helppohoitoinen. |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
|
Lähettäjä: *
Päivämäärä: 9.6.11 13:02:29
Hieman OT, Yle-Lahden netin alueuutisissa oli joku kolumnisti
kommentoinut tätä ketjua. Taas siis lisäkuuluisuutta ht-netille..:) |
|
Vastaa viestiin
Ilmoita häirikköviestistä |
|
Lähettäjä: Tirli
Päivämäärä: 9.6.11 16:07:59
Mä löysin omani Pelastakaa Miehet ry:n nettisivuilta. On selvästikin
Kiltti-mutta-ujo -kennelin kasvatti, mutta joutunut vastuuttomalle
omistajalle ja päätynyt kiertoon. Todella hyvätapainen mies, joka löysi
meiltä loppuelämän kodin. Edellinen omistaja on ollut hirveän ankara
ja suorastaan julma, joten aikansa meni luottamuksen saavuttamiseen,
mutta on ollut vaivan arvoista. |
|
| |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.